Minulle on Jyväskylään muutossa kaikista hankalinta ollut kavereiden jääminen Lappeenrantaan. Olen toki uusiakin kavereita saanut, mutta tietenkin kaipaan myös vanhoja. Yllätyksekseni Reetta sanoi muutama viikko sitten, että ajatteli lomallaan tulla käymään meillä! Ei uskoisi, että muutostamme on kohta jo puoli vuotta ja sinä aikana olen päässyt käymään Lappeenrannassa vain pari kertaa. Toisella kerralla ehdittiin Reetan kanssa vain joululahjat pikaisesti vaihtamaan.
Reetta tuli meille viikko sitten maanantaina ja oli tiistai-iltapäivään asti. Maanantaina tallille lähtö venähti vähän, lähinnä siksi kun aloin päivällä tekemään Dizzylle tekemääni otsapantaa uudemman kerran. Vanha versio oli ensimmäisiä tekemiäni pantoja, ja suitsiin pujotettavat kohdat olivat aivan liian pienet, minkä vuoksi otsapannan joutui suorastaan tunkemaan hihnoihin. Mennäänpä kuitenkin asiaan.
Tallille päästyämme olikin yksi pihaton hevosista lähtenyt lipettiin. Pyydystin sen kaksikin kertaa ennen kuin sain sen karsinaan pois pahanteosta. Ensimmäisellä kerralla päästiin tallin ovelle asti, missä jouduimme pieneen erimielisyyteen siitä, mennäänkö sisälle vai ei. Heppa päätti nykäistä itsensä irti ja lähti viipottamaan takaisin pihalle, mutta antoi onneksi ottaa nätisti kiinni. Mentiin taas ovelle ja herra olisi mieluusti jyrännyt ylitseni. Neuvoteltiin hieman ja sitten päästiinkin jo sisään.
Hain Dizzyn ja alettiin laittamaan sitä kuntoon. Dizzy oli onnesta soikeana kun näki Reetan pitkästä aikaa. Reetalla oli nimittäin tuliaisia, pussillinen porkkanoita! Neiti on kuulemma myös kesän jälkeen kiinteytynyt ihan kiitettäviin mittoihin. Eipä sen minunkaan mielestäni tarvitse enää laihtua.
Mentiin kentälle ja sieltä se pingispallo taas kuoriutui. Pitkään olikin jo mennyt ihan kivasti. Kentän pohja oli aika huono, kova ja osittain koppura, eikä lunta ollut päällä nimeksikään. Molempien tasapaino järkkyi, mikä ei ainakaan osaltaan helpottanut ratsastusta. Reetta ei varmaan ikinä ole nähnyt niitä kertoja kun D on oikeasti mennyt hyvin. Ei ole kyllä varmaan kukaan muukaan.
Kummasti otti kierroksia jostain näkymättömistä asioista ja laukka oikeaan kierrokseen oli jotain aivan kamalaa. Puski vinossa päin sisäpohjetta omalle pikku ympyrälleen, vaikka yritin miten suoristaa ja saada menemään laajemmin kenttää ympäri. Loppujen lopuksi kävi ahdistamaan, että kohta koko hevonen kaatuu kyljelleen. Vauhtia tietysti piisaa, vaikka mentäisiin miten lintassa. Päädyin sitten kokeilemaan laukkaa enemmän vasempaan kierrokseen. Muutenkin D on jännästi lähes joka toinen kerta paremmin ratsastettavissa vasempaan ja joka toinen kerta oikeaan.
Reetta kuvaili järkkärillä ja videokameralla molempina päivinä, maanantaina alkoi tosin jo hämärtää kun vihdoin pääsin hevosen selkään. Videosta näkeekin hyvin miten Dizzy sinkoili sivuille, eteen ja ylöspäin koko ratsastuksen ajan. Itsekin jännityin temppuilun takia koko ajan enemmän, mikä taas näkyy koko ajan enemmän eteenpäin kallistuvana ylävartalona. Harmi, kun poni oli pari viikkoa sitten niin helppo ratsastettava, niin mainio ja rento. Päivän sanat taisivat olla ****ele ja *****na... Olisikohan omien hermojen hallinnassa vielä opeteltavaa?
Häntä vispaa
On kiva, että ponin tyhmäilystä huolimatta jaksaa aina naurattaa :D
Illalla käytiin perinteisesti raveissa. Sinnekin tuli vähän kiire kun käväistiin ensin kaupan kautta hakemassa evästä. Oli kummallista käydä Killerillä raveissa, kun on niin tottunut käymään Lappeen raveissa. Isoa katsomoa ei täällä ollutkaan ollenkaan käytössä, vaan pikkuruinen toto-pelipiste ja muovituolit ikkunoiden edessä. Ulkona oli niin kylmä, että sormet olivat ihan jäässä, vaikka kävelymatkaa autolta sisälle kertyi vain pari sataa metriä. Heitin munkilla pari voittaja-veikkausta ja kaksaria, ja voitinkin jopa pienen summan, mikä johtui ehkä siitä, etten tällä kertaa pelannut niitä kaikista kivoimman kuuloisia nimiä...
Koska olen ollut laiska ja saanut aikani tuhraantumaan kaikkeen aivan muuhun, joudun kaikkien ratoksi tekemään toisesta tallipäivästä erillisen postauksen huomenna. Reettaahan se varmasti ilahduttaa, koska aina hiillostaa minua päivittämään blogia! Tässä lopuksi video viime viikon maanantaista.
Mie niin voin jakaan siun kanssa ton " ikävä kavereita"-tunteen ! Muutossa on ehkä ikävintä juuri tuo. Varsinkin jos ei tunne uudelta paikkakunnalta ketään ! En rupee romaania kirjottaa, mutta tästä aiheesta niiiin voisin vuodattaa vaikka kuinka paljon ! :D
Sepäs se :/ Mie kun vielä tiiän että tuun täällä olemaan useemman vuoden ja ainakaan tällä hetkellä Lappeenrantaan, saatika sit muualle useasti matkustaminen ei oo oikein mahdollista...
Mentiin kentälle ja sieltä se pingispallo taas kuoriutui. Pitkään olikin jo mennyt ihan kivasti. Kentän pohja oli aika huono, kova ja osittain koppura, eikä lunta ollut päällä nimeksikään. Molempien tasapaino järkkyi, mikä ei ainakaan osaltaan helpottanut ratsastusta. Reetta ei varmaan ikinä ole nähnyt niitä kertoja kun D on oikeasti mennyt hyvin. Ei ole kyllä varmaan kukaan muukaan.
2 kommenttia:
Mie niin voin jakaan siun kanssa ton " ikävä kavereita"-tunteen ! Muutossa on ehkä ikävintä juuri tuo. Varsinkin jos ei tunne uudelta paikkakunnalta ketään ! En rupee romaania kirjottaa, mutta tästä aiheesta niiiin voisin vuodattaa vaikka kuinka paljon ! :D
Sepäs se :/ Mie kun vielä tiiän että tuun täällä olemaan useemman vuoden ja ainakaan tällä hetkellä Lappeenrantaan, saatika sit muualle useasti matkustaminen ei oo oikein mahdollista...
Lähetä kommentti