Mentiin tiistaina aamupäivästä tallille ja harmiksemme alkoi sataa aika reippaasti lunta. Kenttä oli edelleen ikävän tuntuinen, joten päätin ratsastaa hieman valjastuskatosten edessä olevalla tasaisella alueella. Yleensä se on paremmin hoidettu talvella kuin kentät.
Minua askarrutti, että miten saisin Dizzyn laukkaamaan kunnolla pientä pätkää, sillä parhaimmat ja pisimmät laukkapätkämme olivat vasta parin-kolmen kilometrin päässä, eikä sinne olisi viitsinyt lähteä kävelemään kun toinen oli ratsain ja toinen jalan.
Laukkasin ensimmäistä suoraa tallin läheisyydessä ja Reetta räpsi kuvia. Dizzy ei oikein ymmärtänyt, että miksi me menimme tietä eteenpäin ja Reetta jäi taakse, ja kääntyi useamman kerran takaisinpäin. Parin laukkakerran jälkeen D tuntui kyllä tajuavan, ettei se sieltä tien päästä mihinkään häviä, vaan on odottamassa meitä.
Laukkapätkä oli vaan Dizzylle todella lyhyt. Pätkän toisesta päästä lähdettiin räjähtävällä vauhdilla (jostain syystä maastossa laukkaa nostaessa täytyy ensin keulia vähän) ja toisessa päässä ei meinattu saada vauhtia hiljennettyä tarpeeksi ajoissa. Jouduttiinkin rauhoittelemaan meininkiä tekemällä volttia voltin perään.
.png) |
| Vauhdin hurmaa (kuva videolta) |
Puut olivat lumipeitteen ansiosta erittäin upean näköisiä ja pieni lumisade ei kuvaamistakaan haitannut, tuli tunnelmallisia kuvia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti