Dizzyllä oli ollut laumassa ongelmia, joihin sisältyi mm. muiden hevosten suuntaan hyökkäily ja kiukkuilu. Dizzy oli joulun aikaan hyppinyt ulkona itsekseen pystyyn ja riehunut muutenkin. Syksystä asti myös ulkoa hevosen kiinni saaminen on ollut haasteellista. Tämä johti lähinnä siihen, etten oikeastaan itsekään enää pitänyt hevosestani. Ajattelin luovuttavani ja pistäväni hevoseni monttuun.
Perjantain luennolla käsiteltiin eri oppimistapoja. Käsiteltiin naksuttimen käyttöä kouluttaessa sekä ennen palkkaamista käytettäviä sanoja. Kaisan mukaan sellainen yksitavuinen sana, jota ei vahingossa tule käytettyä muissa yhteyksissä on paras tähän tehtävään. Meille valikoitui "vau". Kävimme läpi herkusta luopumista, eli sitä kuinka hevosen täytyy osata antaa porkkanoiden tai muiden herkkujen olla koskemattomina ja ottaa vasta luvan saatuaan. Dizzyn kanssa tässä ei olekaan ollut koskaan ongelmia ja päästiin seuraavana päivänä harjoittelemaan namipalkoilla.
Lauantaina ennen käytännön osuutta Kaisa kävi tutustumassa laumaan ulkona jaloittelualueella ja makuuhallissa. Kaisalta sain kuitenkin hevosenomistajana yhdet elämäni kauneimmista sanoista: "Sinulla on ihana tamma. Älykäs ja hyvin hevosten kieltä osaava herkkä hevonen. Lauman epätasapainoisuus ei johdu siitä, vaan vika on jossain ihan muualla." Tämä oli varmastikin elämäni ensimmäisiä kertoja kun suunnattoman suuri kivi vierähti sydämeltäni. Vika ei ollutkaan minussa, vaikka niin olin alkanut pikkuhiljaa tuntemaan.
Armi pääsi kokeilemaan käytännössä kiinni ottamista jaloittelutarhan alueelta. Yllättävää kyllä tässä ei ollut paljon ongelmia tällä kertaa, kun muiden hevosten lähestyminen estettiin samanaikaisesti. Herkut annettiin kiinniottotilanteessa ensin riimua näyttämällä ja pikkuhiljaa sen päältä. Lopuksi herkku tarjottiin riimun alta, eli periaatteessa sen narumykkyrän sisältä.
Harmi kuitenkin kun kipeää hevosta ei kannattaisi kouluttaa, ei sillä etteikö siitä itse kouluttajana oppisi, mutta hevonen ei stressaantuneessa mielentilassa opi juuri mitään. Lauantaina seurattiin muutaman muunkin hevosen kouluttamista ja oli mukavaa nähdä niiden edistyminen jo pienen hetken aikana.
Tämän hetkinen tilanne: Nyt kun Dizzy alkaa olla kuntoutunut vatsavaivoistaan, on aika kohottaa kuntoa. Laukat nousevat taas huomattavasti paremmin, vaikka edelleen oikea puoli on haastavampi. Vasempaan kierrokseen pystytään kuitenkin menemään lopuksi jo ihan löysällä ohjalla ympäri maneesia! Kun Dizzyn tasapainokin on parantunut niin olen saanut omaa asentoani taas korjattua. Menin jonkun aikaa liian pitkillä jalustimilla ja ihmettelin koko ajan syvenevää etukönöäni. Lyhensin hihnoja ja ratsastaminen helpottui jo sillä huomattavasti. Jostain syystä nypin koko ajan ohjia lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi ja en ole tiennyt miten saisin annettua hevoselle enemmän ohjaa, kun en itse edes tajua ohjien lyhenemistä, jos joku ei ole asiasta sanomassa. Keksin kuitenkin pistää teipillä ohjiin merkit, jotta voin helposti ja nopeasti vilkaisemalla tarkistaa asian laidan.
Summa summarum, totean tässä, että sekä Dizzyn kiinni ottamisen vaikeudet sekä ongelmat lauman sisällä johtuivat pitkälti siitä, että hevonen oli tosi kipeä. Toki en tätä pääse todistamaan enää käytännössä, hevonen kun on nyt eri tallissa ja tarhaa tällä hetkellä yksin. Nyt ei kuitenkaan kiinniotto-ongelmia ole ollut. Ensimmäinen kiima sitten joulun tuli vasta nyt ja tällä hetkellä kavereille keimaileminen olisi kyllä paljon kivempaa kuin minun seurani :)
Tallilla olen käynyt useasti aika kiireellä, sillä bussilla kulkeminen vie paljon aikaa. Töissä olen aina arkipäivät, joten tallilla käyminen on mennyt lähes poikkeuksetta iltaan. Onneksi illat ovat jo valoisia ja lämpimämpiä ja kulkemiseen on tulossa ainakin hetkeksi pieni muutos. Josko sitten päästäisi hieman vapaammin tekemään juttuja, kun ei olla ihan niin kiinni omissa ja muiden aikatauluissa. Tampereen hevosmessuille lähdin hetken mielijohteesta kaverin pyydettyä mukaan. Olikin tosi kiva reissu. Dizzy sai Finn-Tackin kylmäyskääreet, uuden riimun vähän parempaan käyttöön, sekä tarhaan ison vesiämpärin. Kaikenlaista ihanaahan siellä olisi myynnissä ollut, mutta ehkä joku toinen kerta pääsen sovittamaan itselleni ensimmäiset ratsastussaappaat (sitten varhaisen teini-iän Aiglen kumisaappaiden)!
Siispä yksi tärkeimmistä muistettavista asioista on se, että minun tulisi hevoseni omistajana luottaa olevani se, joka hevosensa tuntee parhaiten. Vaikka yhteista taivalta on täynnä vasta vajaa kolme vuotta, niin minähän se tässä olen kaikista eniten Dizzyn kanssa aikaa viettänyt. Paluu hevosharrastukseen hevosen omistajana on ainakin tehnyt kriittiseksi ajattelijaksi, jos ei muuta. Trust your instincts.
 |
| Karvanlähtöaika tuntuu tänä vuonna olevan myöhässä ja klippaamaankaan ei viitsinyt enää lähteä... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti