Istuntaongelmia ja esteintoilua

Kirjoittelen vasta nyt, koska käsi on ollut sen verran kipeä, ettei oikein oo tehny mieli pitkiä sepostuksia kirjoittaa kerralla (ja ei tätä blogia muutenkaan kukaan lue :D).

Hypättiin juu sunnuntaina. Tosin lähes kaikki aika meni siihen, että yritin löytää oikean ratsastusasennon. Tuntui, että sillon kun selkä oli suorana, niin jalat lensivät eteenpäin, kun käsi oli ylhäällä ja edessä niin ylävartalo kaatui eteenpäin. Heidi huusi maneesin keskellä naama punaisena ohjeita ja minä se en vaan näyttänyt tajuavan mitään. Vannon kautta kiven ja kannon yrittäneeni ainakin!

Enpä ole sitä ennen itse ajatellutkaan, mutta Heidi huomautti, että satula on myöskin sellainen, että se ikäänkuin heittää miut väärään asentoon, tein mie mitä tahansa. Pitäisi luultavasti toppauttaa, mutta mieluummin säästäisin ehkä uuteen ja parempaan. Nyt on käytössä Sandringhamin yleissatula 16,5 penkillä ja 3 leveydellä, edellinen oli Stubbenin estesatula, joka oli karsean näkönen, mutta loppupeleissä parempi istua kuin nykyinen. Ponin lihotuskuurin jälkeen alkoi vaan se vanha satula kirraamaan kyljistä niin pahasti, että pakko oli vaihtaa. Menisihän tuo nykyinenkin semmoiseen satunnaiseen käyttöön varmasti ihan hyvin..

Kyllä oli todellinen riemuvoitto silti kun hetkittäin olin siinä oikeassa asennossa ja Dizzy meni niiiiin hyvin! Huomasi heti sinne selkään miten hevosen koko olemus muuttui ja se vastasi paljon paremmin. Joten kyllä se varmaan siitä kun yritän saada toteutettua kaikki ohjeistetut asiat samalla kertaa: ryhti, jalat rentona, käsi ylhäällä ja edessä, hevosen riittävä hidastus (salamana syöksyy aina eteenpäin kun on tilaisuus) yms. 

Mentiin alkuun puomeja ja olin suoraan sanottuna järkyttynyt kun Dizzy ei pomppinutkaan valtavilla loikilla niiden yli, vaikka jollain kerralla taisi niin tehdä kun oma keskittymiseni herpaantui. Sehän osaa oikeasti mennä puomeja! Tai siis, miekin osaan mennä :D Sitten mentiin pikkupikku ristikkoa puomin kanssa, eikä poni vielä kieltänyt vaikka jossain vaiheessa alkaa useasti kettuilemaan, ei suostu hyppäämään ja oon aivan paiseessa, koska sit alkaa pelottaa ja mielikuvitus tekee silmien eteen kaiken maailman tippumiset ja kaatumiset, veri lentää ja niin ees päin.

Heidi laittoi ristikon päälle vielä yhden puomin ja noloa kyllä, miuta rupes heti alitajuntaisesti varmaankin pelottaa, jolloin hevonen ei sitten enää hypännytkään. Heidi hyppäsi kyytiin kun miun ja Dizzyn yhteistyöstä ei tullut taas mitään ja sai sen kerran hyppäämään esteen valtavalla loikalla. On se kiva että siellä kyydissä huutaa muutkin kun mie :} Lopetettiin sitten siihen, turhaahan sitä on väsyttää liikaa kun sit ei varmasti hyppäis seuraavillakaan kerroilla.

Siitä meidän lajista vielä, on Dizzy kyllä niin innoissaan ja paljon kuuntelevaisempi esteillä ja puomeilla kun kouluväännössä. Jospa meistä tulis vielä hyvä pari esteille!

Eilen oli D:n vapaapäivä ja sairaslomani jatkuessa voi olla parempi etten ratsasta edes mitään hirveän kevyttä, kävi kaverini Reetta ratsastamassa Dizzyllä ihan ekaa kertaa. Varmaankin miuta jännitti eniten, kun mietin, että mitähän sanottavaa sillä on. Reetta on nähnyt tän meidän koko alkutaipaleen Dizzyn kanssa: patistanut miut vuosi sitten rähjäisen muulin näkösen lämppärin selkään ja nauranu meille kun Tissi on ollu ihan hölömö ja pelänny kaikkea, siis ihan kaikkea, Reetan pusikossa juoksevasta Sepe-koirasta piipittäviin kananpoikiin. Mut on se nähny kaiken sen kehityksenki mitä meillä on tähän mennessä tullu, niinku miekin vastaavasti oon nähny miten hieno Reetan hevosesta Wiltsusta on vuoden aikana kehittyny :)

Reettakin päätyi siihen lopputulokseen, että D:llä on ongelmia tajuta mitä pohjeavut tarkottaa ja se haluaa mennä kovaa, koska ei viittis mennä hiljempaa, koska sitten taas joutus tekemään töitä. D tuntuu kuulemma ponilta :D mitä en ihmettele, ja että kyllä siitä vielä tulee oikein kiva kun vaan  mie jaksan tehdä töitä enkä anna sille periksi!

Reetta ratsastaa D:llä 26.3.2013

Ja nähtiin tänään tallilla paloautoja! Dizzyhän se halus tietenkin mennä kattomaan niitä vähän lähempää. Sopivasti oltiin molemmat pukeuduttu asiallisiin väreihin. Ruuan vähentäminen ilmeisesti auttanut jo nyt kun ei oo heppa jaksanu niin riehua ja säikkyminenkin on vähentynyt .)