Hölynpölypeli?

Nonni. Dizzyllä oli viikonloppuna ja eilen pääsiäisloma, sillä aikaa mie olin töissä ja kai virallisesti tärähtänyt. Aloitin nimittäin pelaamaan Dizzy-ponin kanssa eräänlaista "peliä" tai leikkiä, miten sen nyt suomentaisikaan. "Natural horsemanship" taitaa olla nykypäivän sana, joten aloitimme mekin sitten kokeilemaan tätä luonnollisen hevosmiestaidon harjoittamista. Pat Parelli on kehittänyt monenlaisia tekniikoita ihmisen ja hevosen vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja luinkin metodista nimeltä "Parelli 7 games". Uumoilen tietenkin että tällä saataisiin koni kuriin ja nuhteeseen, ei vaan että tästä olisi oikeasti jotakin apua meidän välisiin auktoriteettiongelmiin, kuka on pomo ja niin eespäin.

Tässä metodissa on 7 eri tasoa ja se aloitetaan tasolta 1. Jokainen taso tulisi saada hyväksytysti suoritettua, ennen kuin voi siirtyä tasolle 2. Olenkin nyt alustavasti lukenut ohjeita kolmeen ensimmäiseen tasoon ja tänään aloitimme tasolta 1. Tason nimi oli "The Friendly Game".

Ensimmäisellä tasolla hipsutellaan hevosta joka paikasta, ensin esimerkiksi ihan vaan kädellä. Samalla kuulostellaan, mistä hevonen pitää ja mistä ei, ja ikään kuin lupaa kysyen varovasti pyydetään päästä jollekkin herkemmälle alueelle, Dizzyllä nämä herkimmät alueet näyttäisivät olevan ryntäät, niska, ja vatsan alue edestä sekä hieman taaempaa. Niistä koskettaessa korvat vetivät hieman luimuun ja hampaat napsuivat.

Kun oli käsin kosketeltu niin siirryttiin kepillä hivelyyn. Tässä olis pitäny olla joku erikoiskepukka nimeltään Carrot Stick, mutta katsoessani kuvia, totesin että jo omasta takaa löytyvä kouluraippa ajanee saman asian. Siinä sitten hipsuteltiin ja D chillaili pihalla auringonpaisteessa silmät kiinni (pääosan ajasta), normi riimu oli päässä ja naru ihan löysällä. D tuntuu niin nauttivan kaikenlaisesta rapsuttelusta ja hoitamisesta :) Vähän keskittymistä herpaannutti ratsastuskoululta tallipihalle valokuvia varten posettamaan tullut hevonen. Sitä D pällisteli hetken aikaa ja jatkoi sitten nuokkumista.

Koska pelkkä kepillä hiplaus meni ongelmitta, iskin vielä rapisevan muovipussin kepin nokkaan ja kokeilin samaa uudestaan. Se olikin sitten jotain todella ihmeellistä! Nuuskutettiin ja silmät pyöreinä sitä ihmeteltiin. Kaikkialle muualle ihmettelyn jälkeen muovipussillakin sai koskea, paitsi päähän. Siitä seurasi tosin vain pään ravistelua puolelta toiselle. Kysyin tallilla et olisko semmosta pressua missään, kuulemma ei siihen tarkoitukseen mihin mie sitä käyttäisin :D Tuntuu kyllä olo vähän vinksahtaneelta. Mutta enpä mene tuomitsemaan näitä metodeja ennen kuin olen itse kokeillut.

Männä viikolla ihmeteltiin autossa vinkuvaa koiraa! D oli vähän ihmeissään

Aurinkoturpa

Miekin saan välillä kyhnytyksiä!

Mitähän laukusta löytyy?

Pulleroiseni <3

Tarhassa ettimässä sapuskaa, luonnollisesti

Käytiin sitten vielä maastossa säpsymässä sauvakävelijöitä ja lammikoita ja kaikenmaailman tolppia ynnä muita. Oli oikein kiva päivä, vaikka tallipiha onkin täynnä kuravelliä. Lumia ei oo vedetty pois ja nyt ne sulaa siihen pihalle tehden kaikesta löllöä :(

~~~~~~~~~~

Perjantaina parempi puoliskoni halusi kärriajelulle. Olin siitä hieman ihmeissäni, koska aikaisemmin kyseistä mahdollisuutta tarjottuani ei hän ole halunnut, vielä. Noh, käytiin sitten "kivalla" ajelulla. Vermeinä lainatut valjaat ja koppakärrit, sekä omat ravisuitset, joista puuttuu tämän ihanan sunnuntaiajelun perusteella jokin oleellinen osa: turpahihna.

Ilmeisesti poni saa ujutettua, tai siis lähinnä tajuaa ujuttaa, kielen kuolaimen päälle, pistää suun apposen auki ja lähtee vetämään niin kovaa kuin kintuista pääsee. Koko hepasta menee tällöin täysin ohjattavuus sekä hidastamismahdollisuus. Oli lähellä ettei juossut täysillä aitaa päin kun yritin ja yritin kääntää kaarteessa. Meinasi löröt olla housussa molemmilla sen jälkeen. Tietääpähän ens kerralla että laitetaan sellaset suitset missä on se turpis. Ei taida poikakaveri lähteä uudestaan kyytiin näillä näkymin ihan heti!