Joulun taikaa

Tänä vuonna tuntui koko joulun taika olevan hieman hukassa. Lumet sulivat aatoksi miltei kokonaan ja vesisade on vetänyt maan taas kuralle. Toisaalta parempi niin kuin peilijää, jolla ei oikein voi ratsastaa mitenkään päin.

Viime lauantaina otettiin Jannan kanssa toisistamme joulukuvia, silloin oli vielä lunta. Oli pakko tehdä Dizzylle oma tonttulakki, joka vähän meni kieroon kun kiireessä ompelin, mutta eikö olekin söpö <3 Oma lakki sekä viitta ovat myös omaa tuotantoa. Janna ei olisi tonttukuvia millään halunnut, mutta tulihan siitä ja Ahvutistakin hyviä kuvia! Janna mainosti blogiani omassaan, joten tästä pääset Jannan blogiin: Little Things of Our Life. Suurimmassa osassa kuvista minulla oli aivan törkeä ilme, silmät kiinni tai kierossa, tai kaksoisleuka. Oli siellä näitä hyviäkin kuvia joukossa.

Ylläolevat kuvat © Janna Häkkinen

Käytiin tuona lauantaina sekä jouluaattona Jannan kanssa maastossa ratsastamassa. Ahvaa pikkuisen kiukutti reitin alussa oleva puro, joka menee tien poikki. Molemmat ponit alkoivat lauantaina keulia ennen puroa ja Janna saikin ärähtää kunnolla kunnes Ahva suostui ylittämään hurjan rotkon. Dizzyllä on ollut aiemmin vaikeuksia ylittää samainen kohta, ja odotinkin neidin aloittavan temppuilun tälläkin kerralla. Hämmästykseni olikin suuri kun Dizzy nosti laukan ennen puroa ja ketterästi hyppäsi yli, lauantaina tämä kyllä tapahtui vielä tasajalkaa.. Aattona meni jo huomattavasti paremmin. Tuntui olevan liekeissä jopa tästä pikkuisesta pompusta. Pitäisi varmaan päästä taas hyppäämään välillä...

Maastossa mentiin lujaa kun sopivan sula ja tasainen kohta löydettiin, tosin Dizzy päätti ampaista laukkaan myös parissa muussa kohdassa, Ahva tietysti perässä. On se hienoa kun on nykyään kaveri, jonka kanssa mennä täysiä ja tietysti myös maastot, jotka tämän mahdollistavat. Ruokkeen lenkki tulee olemaan aika hieno joskus sitten ensi kesänä kunhan valmistuu!

Joululahjoja en tänä jouluna paljon saanut, mutta koko vuosi on kaiken kaikkiaan ollut erittäin antoisa, joten en oikeastaan lahjoja niin kovin kaipaakaan :) Ratsastustunteja voisin kyllä haluta ensi vuodelle enemmän...

Voisi ajatella, että muki on vähän tylsä lahja, mutta Reetalta sain ehdottomasti liikuttavimman lahjan tänä jouluna. Meinasi itku päästä. No okei, vähän pääsikin.

Dizzy sai Saanalta heppanameja ja minä sain muun muassa erittäin ponityttömäiset ratsastussukat! Heppanameja en olekaan Dizzylle koskaan ennen syöttänyt. Varmaankin kerran elämäni aikana olen saanut heppanameja, luultavasti jostain Polluxilta... Vieläköhän muuten on joku samanmoinen heppakerho olemassa?

Hyvää (myöhästynyttä) Joulua! 

t: Tuuli ja karvakaverit