Mitä opin vuonna 2013

Vuosi 2013 on ollut kaiken kaikkiaan antoisa. Mitään en vaihtaisi pois, en edes kahden kuukauden sairaslomaa kesäisen onnettomuuden takia. Tuntuu, että kaikella on ollut joku tarkoitus ja että minun on itse täytynyt oivaltaa asiat, jotta olen pystynyt niihin vaikuttamaan. Vaikka ei ollakaan käyty kokeilemassa vasta kun kahdet kisat, olen tyytyväinen tämän vuoden kisatavoitteeseeni, joka oli se, että ylittäisimme radalla edes yhden esteen. On niitä varmasti monia muitakin, mutta tässä muutama (todella vaikuttava) oivallukseni menneeltä vuodelta.

1. Jos olet yleisellä paikalla eikä ympärillä ole aitoja, hevosesta kannattaa pitää kiinni.

Hiihtoratsastusta kokeillessa jostain syystä en tajunnut pitää hevosesta itse kiinni kun seurassa oli "ei-hevosihmisiä". Järjestelin naruja hevosen sivussa/takana, seurauksena se, että Dizzy päätti ottaa hatkat ja juoksentelikin iloisesti tallialueella ilman ratsastajaa ja hiihtäjää. Viimein se sitten juoksi talliin ja aiheuttaen minulle (ja parille muulle) melkein laaja-alaisen sydäninfarktin.

Ylläolevat kuvat © Reetta Henttu

2. Jos hevonen hyppää pystyyn kahdelle jalalle, löysää ohjat.

Muuten saatat puristaa ohjia edelleen tiukalla hevosen nykäistessä uudelleen, jolloin käsi irtoaa kuopastaan. Hevonen saattaa myös kaatua, mitä meille ei kylläkään käynyt.

© Reetta Henttu

3. Ratsastuskilpailuissa kannattaa tervehtiä tuomaria.

Laitetaan paniikin ja osaamattomuuden piikkiin...

4. Hevosen humpuukihoitoihin ja mössöihin ei kannata välttämättä laittaa paljoa rahaa.

Kiimakuulien laitto ei meillä ainakaan toiminut, tosin en ole varma ovatko kuulat enää edes tallella. En viitsi lähteä tätä asiaa klinikalle tarkistamaan, koska sekin maksaa mansikoita. Tällä erää tuntuu, etten puutu hevosen kiimahäiriöön millään tavalla, mennään aika pitkälti sen ehdoilla. Ylipäätään terveellä maalaisjärjellä pärjää aika pitkälle.

5. Pintelit kannattaa laittaa aika kireälle. Muuten hevonen saattaa mennä jaloistaan solmuun.

Tässä tapauksessa vaan vähän säikähdettiin pintelin auettua ja vaan pinteli katkesi.

6. Jos hevonen on kevyemmällä käytöllä tai ratsastuksesta on taukoa kokonaan, ruokintaa kannattaa vähentää.

Muuten kihahtaa päähän ja alkaa hirveä pörtsäily.

7. Siivoa omat jälkesi tallissa.

Ne kerrat, joina minulta on jäänyt jotain omia sotkujani siivoamatta, ovat varmaankin laskettavissa yhden käden sormilla ja voin sanoa niiden tapahtuneen puhtaasti siksi että unohdin, tai en vain tajunnut. Olen kuitenkin saanut noottia näistä unohduksistani, mitä pidän ihan hyvänä asiana. Enhän suinkaan pidä hevosta omassa tallissa, vaan sellaisessa paikassa, jossa muutkin viettävät aikaa.

8. Ei kannata kuunnella mitä ihmiset juoruavat sinusta.

Kritiikki on hyvästä ja jokaisen täytyisi osata myös terveellä tavalla kritisoida omia tekemisiään, jotta pystyisi kehittymään. Hevosmaailmassa, tai oikeastaan hevosihmismaailmassa tunnutaan kritisoivan ja neuvovan myös kaikessa, johon ei ole osaa eikä arpaa - ja josta ei myös tiedetä hölkäsen pöläystä. Itse olen palannut kuvioihin muutaman vuoden tauon jälkeen, hevosenomistajana aivan noviisina ja voin kertoa aloittaneeni harrastukseni uudelleen avoimin mielin.

Monet kerrat olen kuitenkin karvaasti saanut pettyä, kun olen uskonut ihmisistä hyvää. Ehkä olen liian herkkä tai otan liian helposti asioita itseeni, mutta edelleen ihmettelen mikä katkeruus jyllää monen hevosihmisen mielessä? Parhaiten tältä kuitenkin suojautuu, kun ei liikaa keskity juoruihin eikä itsekään juorua pahantahtoisesti muista. Tuntuu, että paskamylly pyörii sitä nopeammin mitä enemmän se saa paskaa sisäänsä. Hoidetaanhan ensi vuonna omat asiat ja hevoset ja ollaan ystävällisiä sekä reiluja kanssaharrastajia kohtaan?

9. "Mikään hevonen ei vietä 23 tuntia vuorokaudesta karsinassaan punoen mielessään juonia, miten se voisi seuraavana päivänä ärsyttää ratsastajaansa mahdollisimman paljon." ~ Kyra Kyrklund (Kyra ja ratsastuksen taito)

Vaikka välillä tuntuu siltä... Ei vaan, tämä on mahdollisesti tärkein kohta. Samu sanoi pari päivää sitten, että on kiva kun en enää tule tallilta kotiin itku silmässä hevosen takia. Totta, itkeminen Dizzyn takia on vähentynyt huomattavasti. Joskus sitä tuli vollotettua kaatosateessa kun oli yrittänyt juoksuttaa hevosta puolitoista tuntia putkeen. Miksi se onkaan niin pönttö? Miksi olen itsekin ihan pönttö? Olen osannut nykyään paremmin suhteuttaa asioita ja huomannut, etteivät epäonnistumiset haittaa, sillä niistäkin oppii. Yhteistyömme on parantunut vuoden aikana huimasti ja toivottavasti suunta on vain ylöspäin!

© Reetta Henttu

10. Eletään elämää nyt, eikä myöhemmin.

Jotkut kyseenalaistivat hevosen ostamiseni kysymällä "kannattaako se hankkia juuri nyt?". Mielestäni kannatti. Päivä päivältä on tuntunut enemmän siltä, että kannattaa tehdä asioita silloin kun ne tuntuvat hyvältä ja oikeilta (tässäkin tietysti kannattaa käyttää tervettä järkeä...). Elämä on oikeasti aika lyhyt ja koskaan ei tiedä millainen se tulee kenelläkin olemaan. Voihan olla, että nelikymppisenä minulla olisi ollut parempi sauma hankkia hevonen, mutta voi olla, että silloin sairastun vaikkapa sellaiseen tautiin, jonka vuoksi menetän liikuntakykyni. Parempi tehdä asioita silloin kun pystyy, muuten harmittaa.

© Reetta Henttu

Kohti uusia haasteita vuonna 2014, siispä hyvää uutta vuotta!