maanantai 16. joulukuuta 2013

Vuosi yhdessä

Ensimmäinen vuosipäiväpostaus tulee reilun viikon myöhässä, mutta enpä ole muutenkaan ratsastanut tällä viikolla taas kuin muutaman kerran. Dizzyllä oli taas kiima maanantaista lauantaihin. Dizzyhän tuli minulle ylläpitoon elokuussa 2012 ja ostin sen omakseni 6.12.2012, joten itsenäisyyspäivä on meidän kavioliittomme vuosipäivä. Vuoteen, tai reiluun sellaiseen, on mahtunut monenlaista. Välillä on itkettänyt, välillä naurattanut, ja välillä ei oikein ole tiennyt miten pitäisi mihinkin reagoida. Joskus tuntui, että itkua oli enemmän kuin naurua. Sittemmin sitä naurua on kuulunut onneksi enemmän kuin itkua. Silti olen koko vuoden päättänyt olla luovuttamatta ja se on näemmä kannattanut.

Aloittaessani ratsastuksen kunnolla uudestaan Dizzyllä, olin pitänyt parin vuoden tauon koko harrastuksesta. 2009 syksyllä kävin Hubsilla ratsastamassa kaksi kertaa viikossa, kunnes selkä sanoi sopimuksen irti ja lannerangassa todettiin välilevypullistuma. Ennen syksyä -09 oli myös parin vuoden tauko, sillä kotoa muutettuani en enää jatkanut tunneilla käymistä. Olin myös pullahtanut jonkun verran polvi- ja selkäongelmien vuoksi, joten minulla ei enää ollut oikeastaan mitään vanhoja ratsastusvaatteita jäljellä. 10 vuotta vanha kypärä sekä halvat hanskat ja liian isot jodhpurit kotoa sentään löytyi. Farkuissa ratsastaminen alkoi kesällä tuntua ikävältä, joten ostin uudet ratsastushousut. Sittemmin sitä tavaraa onkin kertynyt, itselle sekä hevoselle...

Muistan kun kysyin hevosen nimeä, niin Reetta sanoi että se on Dizzy. Nimi oli ihan kun ilmaa, ei jotenkin jäänyt mieleen ei millään. Hevonen oli säälittävän näköinen ja muistutti lähinnä aasia. En oikeastaan ensimmäisellä ratsastuskerralla ajatellut Dizzystä mitään sen kummempaa, ajattelin vain että samapa tuo on kokeilla. Millainenhan se olisi, heittäisiköhän ehkä selästä - tällaiset asiat eivät käyneet edes mielessä. Se oli niin pienen rimpulan ponin näköinen, ettei siitä edes voinut ajatella mitään pahaa.

Dizzy kevättalvella 2012 © Reetta Henttu

Kevät 2012 © Reetta Henttu
© Reetta Henttu
© Reetta Henttu
© Reetta Henttu
Tässä ratsastan Dizzyllä ensimmäistä kertaa © Reetta Henttu
Voi voi... © Reetta Henttu
Sepe kaahaa mukana © Reetta Henttu
Vaikka tämän jotenkin aavistin, niin kesän mittaan alkoi harjailujen ja ratsastamisen myötä ressukasta kuoriutua aasin sijaan ihan nätti hevonen.

Ratsastushommat tuntuivat vielä herättävän ihmetystä © Reetta Henttu
© Reetta Henttu
Nyt ilme on jo huomattavasti valppaampi! © Reetta Henttu
© Reetta Henttu
Kokeiltiin kesällä myös hyppäämistä. Kenttä oli upottava ja pieni ja Dizzy ei tuntunut tippaakaan arvostavan milloin mistäkin pönikästä ja lankusta väännettyjä esteitä. Esteistä käveltiin läpi, kierrettiin tai silloin tällöin hypätessä hypättiin tasajalkaa yli. Päät kolisivat pari kertaa yhteen, mikä on osaltaan lietsonut hyppykammoani. Vaikeaa opettaa hevosta hyppäämään kun ei oikein itsekään osaa.





Estekuvat © Reetta Henttu
Elokuussa 2013 Dizzy sitten tuli vihdoin minulle ylläpitoon ja poni muutettiin Lappeen raviradan talliin.

© Reetta Henttu
© Reetta Henttu


Kun ravikselle muutosta oli kulunut vasta viikko, D oli jo muuttunut jonkin verran. Kunnon ruoka ja unet tekevät laidunkauden jälkeen ihmeitä :)

© Reetta Henttu
© Reetta Henttu
Lokakuussa 2012 Dizzystä oli tullut jo pikkasen pläski © Reetta Henttu
Syksyllä alettiin harjoittelemaan hyppäämistä kun päästiin kunnon kentälle.







Estekuvat © Reetta Henttu
Kunnes sitten itsenäisyyspäivänä 2012 allekirjoitettiin kauppakirja ja sain elämäni tähän asti parhaimman joululahjan.


Juoksuttamisen kanssa oli ongelmia kevääseen 2013 asti. Dizzy ei yksinkertaisesti suostunut menemään ympyrällä. Joko se jumittui täysin paikoilleen tai käveli turpa minun takapuolessani kiinni. Jossain vaiheessa pidin juoksuttamisesta taukoa, mutta sitten talvella 2013 eräänä pimeänä iltana päätin että nyt tämä saa onnistua. Piiska lauloi ja lopulta Dizzy-poni juoksi nätisti ympyrällä. Riuhtomiset, sivuhyppelyt ja pystyynhyppimiset liinassa ovat jääneet pois pikkuhiljaa. Välillä tietysti pitää vähän mulkaista, kiihdyttää tai pukittaa, mutta nehän kuuluvat vain asiaan, eikö vain?












Juoksutuskuvat © Reetta Henttu
Loukkaantumissaldo vuoden aikana oli 1, kun olkapää meni sijoiltaan ja murtui kesäkuussa maastossa. Tätähän ei lasketa, koska Dizzy ei silloin vielä varsinaisesti ollut minulla, mutta kesällä 2012 se pukitti minut peltoon pää edeltä, kun en ollut osannut varautua. Sittemmin pukinsietokykyni on parantunut huimasti, enkä olekaan Dizzyltä tippunut vielä toista kertaa.

Jiihaa

Voikukkakuvat © Reetta Henttu
Heinäkuun lopussa kiipesin sairasloman jälkeen taas ratsaille. Hyppääminen vähän jännitti pitkän ratsastustauon jälkeen, mutta kyllä sekin onnistui. Seuraavat kuvat jäivätkin Lappeenrannasta viimeisiksi, sillä elokuun lopussa muutimme Jyväskylään ja Dizzy sai uuden tallipaikan Killeriltä.





Ylläolevat kuvat © Reetta Henttu
Killerillä ollaan päästy eri opettajien valmennuksiin enemmän, tosin haluaisin osallistua niihin vieläkin enemmän heti kun mahdollista.

Killerillä päästiin kokeilemaan pyörötarhaa!
Päästiin koulutunnille! © Janna Häkkinen
© Janna Häkkinen
Ja iiisolle kentälle hyppäämään! © Janna Häkkinen
Ja vihdoin estevalmennukseen!





Ylläolevat kuvat otettu videolta © Saara Mäkinen
Viimeiset kuvat otin lauantaina, kun yritin opetella käyttämään järjestelmäkameraa. Dizzy sai hetken aikaa olla ratsastusalueellamme vapaana, vaikka pohja onkin vielä todella huono. Innosta puhkuen piehtaroi pakkaslumessa ja pörhälsi menemään :) Masentuneesta hevosparasta ei ole jäljellä enää häivääkään ja toivon mukaan poni saa nauttia hyvästä olosta sen koko elämän loppuun saakka. Seuraavaa yhteistä vuotta aloitellessa ;)








Niin rakas <3

Ei kommentteja: