Muutoksia

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua parin, kolmen viikon aikana. Jouduttiin lähtemään vanhasta tallista kolmen muun omistajan lisäksi. Kuulemma tekevät tallikuvioissa konseptimuutoksen ja lähtijät arvottiin. Aikaa uuden tallipaikan etsimiseen olisi ollut huhtikuun alkuun asti, mutta päätin jo pari viikkoa sitten siirtää Dizzyn heti kuun alusta ravitalliin, jossa oltiin syksylläkin.

Dizzy on ollut ihan rennosti uudessa (vanhassa) paikassa, tarha tosin on pieni ja olen liikuttanut sitä parin viikon aikana aika vähän. Ensin olin vähän enemmän töissä, sitten oltiin reissussa ja nyt aloin maalaamaan asuntomme seiniä, niin päivät ovat menneet aika haipakkaa. Myös väsymys on päivittäin ollut kova ja olenkin nukkunut parin tunnin päiväunia. Aloin syömään rautakuuria, ja muutaman päivän jälkeen tuntuu, että se saattaakin olla avuksi. Ponilla talvikarva vaihtuu jo, ja se alkaa jo näyttää ruskealta!

Huomenna talliasioihin tulee kuitenkin isompi muutos. Päätin siirtää Dizzyn kauemmaksi täysihoitopaikkaan, jossa on enemmän muitakin etuja. Dizzy saa tutustua uudelleen laumaelämään ja liikkua vapaammin, ja paikkakin on rauhallisempi kuin raviradan ympäristö. Kesää kohden tulen tekemään enemmän töitä ja minua helpottaa suunnattomasti kun hevosesta ei tarvitse töiden lisäksi huolehtia joka päivä. Tallimatka kasvaa kymmenillä kilometreillä, mutta mitäpä sitä ei hevosensa vuoksi tekisi. Uudesta tallista kerron enemmän ehkä joku toinen päivä.

Käytiin Polleparkissa 1.3. kokeilemassa taas ristikkoluokkaa. D oli jo aamusta ihan kuralla kun menin tallille, kopissa löi tahtia miltei joka metrillä, vauhkoili kisapaikalla niin ettei satulaa meinannut saada selkään, yritti potkaista minua laittaessani rusettia häntään ja oli aivan läpimärkä jo pelkän koppimatkan jälkeen. Verkassa D ei suostunut hyppäämään kuin kerran, mistä päättelinkin ettei rata voi onnistua. 26. helmikuuta meillä oli kaverin kanssa yhteinen estetunti, joka meni meillä ihan päin prinkkalaa. Dizzy kielteli sielläkin ja milloin liukui suoraan puomien sekaan ja milloin taas kävi vähän liian kuumana.

Päätin kuitenkin lähteä yrittämään rataa ja kielto tulikin jo ensimmäiselle esteelle. Yleisö oli ponin mielestä kauhistuttava. Tehtiin voltti ja yritettiin ensimmäistä estettä uudelleen, nyt se jo hyppäsi. Kielto tuli taas heti toiselle esteelle ja rata olikin sitten siinä. Saatiin lupa mennä rata loppuun, mutta heppa oli eri mieltä, joten ei sitten jatkettu. Käytiin vielä verkka-alueella hyppäämässä pari kertaa, jotta saatiin hyvä (lue: parempi) mieli molemmille. Kiimahan Dizzyllä oli myös tällä kertaa, liekö se ollut syynä kiukkuiluun...

Hyppään, en hyppää, hyppään - paikaltaan! © Henriikka Pesonen

© Henriikka Pesonen

© Henriikka Pesonen

Sitten lähdettiin taas ulos vauhkoilemaan, paikallaan ei olisi pysynyt millään ja kaikki kaikui kuin kuuroille korville. Kun vihdoin päästiin kotiin, niin juuri autosta noustessa huomattiin kuinka kopin takaluukku aukesi puolittain D:n potkaistessa siihen, myös takapuomi oli irronnut. Hyvä ettei heppa tippunut kyydistä matkalla. Vein Dizzyn karsinaan, otin kuljetussuojat pois ja jätin sen hetkeksi hengähtämään. Dizzy kuitenkin alkoi piehtaroimaan karsinassa, mitä sen en ole koskaan aiemmin nähnyt tekevän ja jäi sitten makaamaan karsinaan öristen ja puhisten ja osoittaen turvallaan mahaansa. Siinä kun olin muutenkin tippa linssissä niin iski kamala ajatus siitä ettei vaan olisi ähky. Äkkiä taluttamaan ulos ja kyllä se sitten ihan reippaana kävelikin. Jonkun ajan päästä vein talliin takaisin jotta pääsin hoitamaan loppuun ja sitten siitä tarhaan. Kaikki olikin onneksi ihan hyvin.

Valjasseppä Eeva-Liisa Sorainen Laajavaljaasta kävi sovittamassa ja toppaamassa meidän satulaa. Olen ollut Mustangiin oikein tyytyväinen, mutta toppaukset olivat litistyneet, kovat ja muhkuraiset, joten se tarvitsi kipeästi jotain apua. Sovitettiin ja topattiin satulaa, ratsastin kaksi kertaa välissä ja satulaa tarkasteltiin eri askellajeissa. Lopputulos oli kuitenkin se, että satula on nyt liian leveä Dizzylle. Rungoltaan se on hyvä, mutta edes toppaamalla sitä ei saa kavennettua tarpeeksi ja onkin hyvin todennäköistä, että joudun vaihtamaan satulaa. Vuosi sitten toukokuussa ostaessani Mustangin, Dizzyllä oli tullut sään alle ikään kuin "kellukkeet" vanhasta liian kapeasta satulasta. Niiden sulaminen ja hevosen kiinteytyminen ovat varmaankin syyt satulan liian leveäksi jäämiseen. Nyt kun ollaan vaihtamassa tallia, niin ei kannata vielä tehdä päätöksiä satulan suhteen, vaan katsellaan ja tuumaillaan leveneekö hepo uudelleen vai kapeneeko entisestään, vai pysyisikö noissa mitoissa taas pidempään.  Satula on nyt topattu niin kovaksi, ettei sitä voi edes käyttää ilman lampaankarvaromaania. Voin kyllä suositella lämpimästi tätä valjasseppää!

Tutustuin kaverini Saaran kautta Noraan, jolla on myöskin lämminverinen, ruuna nimeltä Kalle. Aloin lukemaan hänen blogiaan ja joskus kommentoinkin jotain. Noraa kiinnosti tulla kokeilemaan Dizzyä, mutta jotenkin aikataulut menivät aina ristiin ja silloin kun olisi sopinut niin kenttä oli aivan peilijäässä. Nyt kuitenkin saimme järjestettyä niin, että Nora kävi viime maanantaina ratsastamassa Dizzyn. Poni oli ollut pari päivää vapailla reissun jälkeen, minkä lisäksi testasikin uuden ratsastajan aika perusteellisesti. Pingispallo kuoriutui jälleen ja poni sinkoili ympäri kenttää. Kyllä se siitä sitten rauhoittuikin, kunhan ensin oli saanut laukata muutaman kymmentä kierrosta. On muuten jännää yrittää neuvoa toista oman hevosensa selässä, Saara ratsasti Dizzyllä kuukausi takaperin ja kysyi että miten sillä saa nostettua laukan. Ei ollut hajuakaan, minähän vain aina nostan sen laukan... Dizzyllä muutenkin on varmaan 10 eri moodia, eikä ikinä voi tietää mikä niistä on päällä silloin kun menee ratsastamaan.

"Hehheh, säikähitkö??"

Ylläolevat kuvat © Saara Mäkinen

Tänään käytiin Jannan ja Ahvan kanssa ratsastamassa viimeistä kertaa yhdessä. Jannahan oli ensimmäinen kaveri Killerillä, johon tutustuin jo heti ensimmäisenä päivänä. Mentiin radalle ja Jannan poikaystävä Teemu oli kuvaamassa. Radalle oli menossa myös kaksi ravuria ja kysyinkin haittaako jos laukkaamme radalla samaan aikaan. Kuulemma ei haitannut. Olen pyrkinyt menemään radalle vain silloin kun siellä ei ole ketään muita, sillä en halua oman hevoseni tai muiden hevosten ottavan turhia kierroksia. Ahva oli meitä edellä kun laukkaamaan lähdettiin, mutta nopeasti saatiin välimatka kurottua umpeen ja mentiin ohi. Ahvalta loppui kunto, vaikka se onkin huomattavasti parempi kuin mitä se oli viime syksynä ensimmäisillä maastolenkeillä! Kyllä se puhti loppui viimein Dizzyltäkin, kun meinasi kääntyä ihan itse jo takaisin täydestä vauhdista... Tästä pääset Jannan ja Teemun blogiin.

<3

On taas ilmeet kohillaan...

PING!

Ylläolevat kuvat © Teemu Kauppinen

Sain myös 3 haastetta Facebookissa kiertävään "tee jotain hauskaa hevosen kanssa ja korkkaa juoma" -haasteeseen. Alkuun koko homma vaikutti typerältä, mutta tulipahan tehtyä jotakin uutta, mitä en ole aiemmin Dizzyn kanssa kokeillut! Kyseinen temppu (vaikka mitätön onkin) ei olisi vuosi sitten ollut luultavasti mahdollinenkaan.