Muutto ja ensimmäiset viikot uudessa paikassa

Nyt on kolme viikkoa takana uudessa tallissa, tai siis pihatossa. Dizzy muutti maaliskuun puolessa välissä Ilomaan aktiivipihattoon Korpilahdelle. Muutaman viikon perusteella valintani osui todellakin oikeaan, sillä hevonen tuntuu nauttivan laumaelämästä ja minunkin stressini hevoseni hyvinvoinnista on poissa.

Muuttopäivänä lähdin aikaisin aamulla hakemaan Matkahuollosta seutulippua, jolla pääsisin jatkossa käymään tallilla. Pienten vaikeuksien jälkeen pääsin Killerille bussilla, pakkasin tavaroita ja puunasin hevosen lähtökuntoon. Juuri edellisenä päivänä ehdin kehua Reetalle kuinka hevoseni on siinä suhteessa oikea prinsessa, ettei vedä itseään mihinkään mutalällyyn. Kukas muukaan tallilla odetteli kuin tällainen harmaa kuraturpa-luuska.

Muuttopäivä oli tosi tuulinen ja Dizzy ei heti mennyt koppiinkaan. Kerran täytyi näyttää liinaa ja jo jalka nousi kyytiin. Halusin jäädä iltapäiväksi katselemaan miten Dizzy sopeutuu paikkaan ja olin varustautunut kameroineni. Otettiin poni pois kopista ja heti ensi alkuun se oli tosi ihmeissään ja katseli paikkoja kummissaan. Mentiin sisälle riisumaan kuljetussuojat ja pian D pääsikin jo makuuhallin kautta tutustumaan ulkoilualueeseen. Muut hevoset olivat alhaalla heinäpaalilla syömässä, mutta juoksivat ylös täyttä laukkaa nähdessään uuden tulokkaan. Dizzy veti häntä törröllään show-raviaan lauman kärjessä ja muut juoksivat kiinnostuneina perässä.

Olimme kyllä keskustelleet siitä, että alkuun hevonen voi olla todella väsynyt päivärytmin muutoksesta, mutta silti ensimmäisiä kertoja ratsastaessani olin aivan ällistynyt. Pingispalloni oli muuttunut löysäksi lapaseksi, joka oli aivan rento, mutta myös väsyi nopeasti. Jo puolen tunnin kevyen ratsastuksen jälkeen Dizzy oli korvia myöten hiessä. Toivoin, että tämä olisi pysyvää.

Parin ensimmäisen päivän jälkeen käytiin parin tallikaverin kanssa rauhallinen kävelymaasto. Dizzy oli ihan rauhallinen, vaikka tuntui vähän jännittyvän toisen hevosen kuumumisesta kun rannassa tuli vastaan pelottava shetlanninponi. Kokeilin hyppäämistä kentällä parilla kavaletilla, sillä meillä ei vielä ollut estetolppia. Ihmeekseni lapasmaisuus jatkui hypätessäkin ja poni puksutti eteenpäin kuuliaisesti.

Ihanan kuiva kenttä!

Aktiivipihatossa on muutama erityisen jännittävä juttu, joihin Dizzy ei ole tavan talleissa aiemmin törmännyt. Makuuhallissa on kaksi tuulikaappia, joihin ei tuule pitkien muoviliuskojen eli "räpsyjen" ansiosta. Alkuun räpsyjä otettiin oviaukoista muutama pois, jotta D uskaltaisi kulkea niistä. Ensin niistä piti houkutella leipäpalojen ja uusien kavereiden voimin, mutta pikkuhiljaa räpsyjä lisättiin ja Dizzy kulkee niistä jo aivan hyvin. 

Toinen erikoisuus on ruokinta-automaatti, johon Dizzy on tähän mennessä mennyt ämpärin kanssa houkuteltuna, mutta ei ole vielä uskaltautunut yksin. Vähän takapakkia tuli kun Dizzy kiiman alkaessa oli hypännyt ulos automaatista. Koska poni on niin epävarma asioiden suhteen, niin ihmettelen sen uskaltaneen edes hypätä, sillä portit ovat 120cm korkeudella. Kiiman ollessa koviten päällä ei myöskään kiinnostanut kuin uusi poikaystävä, iso ja komea ruuna. Kiiman takia olen saanut itsekin olla taas helisemässä. Hevonen on ollut pinkeä ratsastaessa ja energiataso on noussut ensimmäisestä viikosta huomattavasti. Ei paljon auta kun kentällä ollessa aidan takaa huutelee se ihana ruuna.

Ruokinta-automaatti

Huoltotiloissa on myös solarium, jota olemme kokeilleet muutaman kerran. Muut hevoset pummivat päästäkseen solariumin lämpöön, mutta D on toistaiseksi jouduttu pakottamaan siihen. Pakkopilttuu, heh. Ei vaan pilttuun keskellä on kapea ja pitkä viemäri, joka tietenkin voi hetkenä minä hyvänsä imaista pienen ponin. Itse lämmöstä D tuntuu kyllä nauttivan, vaikka seisookin jalat harallaan varmuuden vuoksi.

Hevosten jaloittelualue on todella iso ja vaihtelevamaastoinen verrattuna tavallisen tallin postimerkkitarhoihin, mikä osaltaan kuluttaa hevosten energiaa tehokkaasti. Kylmemmillä ilmoilla hevoset pääsivät kulkemaan laidunalueelle, jonne kulku on ilmojen lämmetessä suljettu, mutta joka avataan taas kesän ja vihreän ruohon koittaessa. Minua pelotti laittaa Dizzy laumaan, mutta kaiken kaikkiaan se näyttää sopeutuneen hyvin. Pieniä karvatukkoja on irronnut eri puolilta ponia, kun se tuntuu olevan hieman provosoivaa sorttia. Myös poikaystävästä ollaan hyvin mustasukkaisia ja muiden tammojen ei anneta siihen koskea. Jalat ovat vähän kolisseet puolin ja toisin, mutta isommilta haavereilta ollaan säästytty.

Janna kävi viikko sitten maanantaina meidän tallilla. Ajattelin ensin mennä ilman satulaa, kun edellisestä kerrasta jäi niin hyvä fiilis ja olin laukannut pari kierrosta ympäri kenttää. Kiipesinkin selkään, mutta Dizzy tuntui todella jännittyneeltä, teki sivuloikkia ja muita ihmeellisiä säpsyjä ympäri kenttää. Päätin sitten käydä laittamassa satulan selkään. Kuitenkin ponin energia tuntui suuntautuvan lähinnä ylöspäin, niin ajattelin mennä kavalettia alkuun, jotta saisin Dizzyn rauhoittumaan. Päädyttiin kuitenkin laittamaan kentälle myös ristikko, jota kohti heppa yritti kovasti lähteä kaahaamaan tiukasti sladissa ja sitten kun kielsin, päätti hypätä pystyyn. Siitähän se kuumeni vielä lisää, mutta loppujen lopuksi meni ihan hyvin. Kerran hypättiin tolppaa päin ja sen jälkeen sen esteen hyppääminen jännittikin Dizzyä vähän enemmän.

Lähti vähän kaukaa!

Metrin trippeli jne...

Siis... Jokuhan on nostanut tätä??

Mitä nyt vähän jännitti...

Satula on nyt jäänyt harmillisesti liian leveäksi Dizzylle. Edes lampaankarvaromaani ei enää auta, vaan parina viime päivänä kokeillessani sillä ratsastaa D ei ole mennyt kuin ylöspäin. Keuliminen ei tunnu tällä kertaa kuumetessa kieltojen vastustamiselta, vaan lähinnä siltä ettei hevonen yksinkertaisesti halua liikkua mihinkään. Olenkin sovitellut satulaa ilman huopaa ja romaania ja todennut, että huomenna kokeilen mennä ratsastusvyöllä. Ennen uuden satulan ostoa kannattaa varmaankin odottaa vielä jonkun aikaa, sillä pihatossa asuminen tulee luultavasti vielä vaikuttamaan hevosen ruumiinrakenteeseen paljonkin. Harmi, tykkäsin tuosta satulasta kovin. Malliltaan satula olisi vielä hyvä Dizzylle, mutta sen täytyisi olla paljonkin kapeampi.

Käytiin eilen kaveriporukalla Tampereella Hevoset 2014 -messuilla, täytyy katsoa sainko sieltä yhtään fiksua materiaalia. Otin kameran huvikseni mukaan, jotta voisin opetella enemmän käyttämään sen monimutkaisia säätöjä. Päädyin lähinnä kuvailemaan puoliksi syötyjä leipiä ynnä muuta älytöntä. En ole ennen käynyt missään isommissa hevostapahtumissa, joten reissu messuille jo sinänsä oli mielenkiintoinen.