Istuntatunteja

Reetta tuli meille torstaina 10.7. aamupäivästä ja lähdettiin melkein suoraan tallille. Olin sopinut sille päivälle Päivi Kvistin kanssa satuloiden sovitusta, istuntatunnin ja kranio-sakraalihoidon itselleni. Ohjelmaa riitti ja tallilla vierähti sujuvasti varmaan kahdeksan tuntia. Yritin sovittaa kaiken mahdollisen niille parille viikolle, sillä leikkaus oli jo lähellä.

Paikalle tuoduista satuloista mikään ei ollut sopiva, mutta tallilla oli USG:n vaihtokaarellinen satula, joka malliltaan sopisi myös Dizzylle. Se ei kylläkään ollut myytävänä, mutta ratsastin sillä istuntatunnin. Seuraavana päivänä saatiin vielä sovitukseen Cliff Barnsby Omega -yleissatula, mutta sen ehdin koeratsastaa vasta viikonlopun reissun jälkeen. Barnsby olikin Dizzylle sopiva ja se tuli meille jäädäkseen.

Istuntatunti oli todella mielenkiintoinen. Oli hienoa kun kerrankin joku kiinnitti pääasiassa huomiota istuntaani ja siihen miten se vaikuttaa hevosen tapaan liikkua. Yleensä kun minusta tuntuu, että kaikki ohjeistavat vain hidastamaan hevosta, mutta loppujen lopuksi istun selässä ihan päin honkia eikä hidastamista tapahdu kuitenkaan.

Velmu ilme

Mentiin harjoitusravia ilman jalustimia, jalustimien kanssa ja kevennettiin välillä vain yhdellä jalustimella ja sitten taas molemmilla. Olen ratsastanut Dizzyllä ilman satulaa, mutta en koskaan ravaillut satulan kanssa ilman jalustimia, saatika sitten vain yhdellä. Arvelin heittäväni henkeni jalustimien puuttuessa, mutta selvisin kuitenkin. Ravatessa vain toisen jalustimen ollessa jalassa D livahti taas ympyrältä oikeassa kierroksessa ja olin lentää selästä, mutta pysyin kyydissä. Päivi toitotti kentän keskeltä että käännä sisäohjalla se pois sieltä, minä sanoin etten pysty ja tirautin pari kyyneltä. Sen jälkeen ahdistus helpottui ja tokenin itsesäälistäni, käänsin hevosen takaisin ja seuraavat kerrat sujuivatkin jo ilman ympyrältä karkaamista.

Kukkuu!

Tässä kohtaa olisi pitänyt pystyä jo reagoimaan, D lähdössä ympyrältä ja minä valun sisäkylkeä alas

Naurua vai itkua? :D

"Minen haluu!"

Tunnin lopuksi tuntui siltä, että sain kiinni siitä millainen oikeanlaisen istunnan kuuluu olla, tosin en kyennyt itseäni pitämään siinä asennossa kovin pitkään yhtäjaksoisesti. Kyselin koko ajan, että näinkö, oonko nyt oikeassa asennossa? Kun istuin suorassa, tuntui että olisin istunut ihan etukenossa. Kehonhallintani tuntui olevan aivan surkeaa. Kaikein huipuksi olen huomannut istuntatunneilla, etten hahmota oikeaa puolta kehostani niin hyvin kuin vasenta. Vaikka miten ajattelen käyttäväni oikean puolen raajojani, ei tunnu tapahtuvan mitään. Nyt ensimmäisen istuntatunnin jälkeen olen yrittänyt keskittyä sen puolen käyttämiseen enemmän ja tunnen saaneeni sitä vähän paremmin hallintaani.

Dizzyllä oli ensimmäisen istuntatunnin aikaan taas alkanut kiima, ratsastaessa meni takapuoli pystyssä ja talliin vietäessä heitti häntää ja lirutteli. Nyt odotellaan kiimaa alkavaksi tällä viikolla, katsotaan miten voimakkaana se tällä kertaa tulee. Oestressia on nyt syötetty jo reilu kuukausi ja sinä aikana on ehtinyt olla jo kaksi kiimaa, joista jälkimmäisen aikaan D oli jo hieman rauhallisempi.

Huonoon istuntaani on varmasti vaikuttanut raaka hevonen, joka alkuaikoina säntäili ties minne hyppien pystyyn ja pukittaen. Olen könöttänyt niin sanotussa turva-asennossa pitkään, vaikka olenkin pikkuhiljaa alkanut suoristua. En ole ollut pari vuotta sitten mikään kummoinen ratsastaja, vaikka ilmeisesti minulla onkin aika hyvä tasapaino, sillä huonosta istunnasta huolimatta olen edelleen tippunut Dizzyn selästä vain kerran. Tai ehkä vaan pelkään tippumista niin paljon etten halua tippua. Olen kovasti miettinyt, miksei jalustin pysy päkiällä, mutta totesin pari vuotta sitten ostettujen nahkaisten jodhpurien venähtäneen niin, että kärjelle jää aivan liikaa tilaa. Siinä missä päkiän pitäisi olla, ovatkin varpaat. Testasin tämän toisilla, hieman pienemmillä kengillä. Uudet kengät ovat siis hankintalistalla.

Toisaalta istuntaani ovat suuresti vaikuttaneet ratsastuskoulun tunnit, joilla parhaimmillaan on samanaikaisesti ollut seitsemän ratsukkoa. Oppilaille annettavat ohjeet ovat mielestäni ympäripyöreitä, jotta ne sopisivat mahdollisimman monelle. Aikaa ei henkilökohtaiseen opetukseen juuri ole, joten kannattaisikin ohelle ottaa edes silloin tällöin yksityis- tai pienryhmätunteja. Ja toki ratsastuskoulun hevosilta saa tasaisempaa kyytiä kuin ratsun hommia opettelevalla entisellä ravurilla.

Ylläolevat kuvat: © Reetta Henttu

Viime viikonloppuna oli Päivin pitämä istuntakurssi, johon kuului ensin parin tunnin teoriaosuus ja sitten itse istuntatunti. Istuntatunteja oli kaksi, lauantaina ensimmäinen ja sunnuntaina toinen. Osallistujia oli kolme ratsukkoa. Alun perin Dizzyn vuokraajan oli tarkoitus osallistua Dizzyllä, sillä oletin olevani vielä siinä vaiheessa tauolla ratsastuksesta leikkauksen takia. Vuokraaja ei päässytkään tulemaan, joten uskaltauduin menemään itse. Hieman hirvitti, sillä olin ehtinyt ratsastaa vasta kaksi kertaa leikkauksen jälkeen.

Kaksi muuta ratsukkoa olivat ensimmäistä kertaa istuntatunnilla, joten teimme eri tehtäviä. Lauantaina muut menivät harjoitusravia ja  minä sain kevennellä. Päivi sitoi jalustimesta satulan takakaaren yli toiseen jalustimeen vastuskuminauhan, jonka tarkoitus oli helpottaa keventämistä ja auttaa minua hahmottamaan oikeaa asentoa hevosen selässä. Alkuun jalat olivat aivan tönköt, mutta keventämisen jälkeen ne tuntuivat kuin sulavan. Lopuksi kuminauha otettiin pois ja tuntui kuin olisin jämähtänyt samaan asentoon.

Lauantaina karsinassa Päiviä odotti Kaisa-poni, jota isot hevoset katselivat kummissaan.

Sunnuntaina sain vuorostani mennä harjoitusravia muiden keventäessä. Sain takapuolen alle noin pingispallon kokoiset kumipallot, jotka olivat mukana muistuttamassa istuinluiden olemassaolosta. Alkuun tuntui aivan käsittämättömän ärsyttävältä, oikean puoleinen pallo osui joko johonkin hermoon tai luuhun ja koko ajan oli epämiellyttävä olo. Yritin olla ajattelematta palloja ja keskittyä ratsastamiseen, mutta silti tuli välillä mietittyä tippuvatkohan ne jossain kurvissa.

Käteni menevät koko ajan liian lähelle harjaa ja sain ohjeeksi liioitella käsien asentoa ratsastaessa. Näin saisin paremmin aktivoitua oikeaa puolta kehostani ja ratsastaminen helpottuisi. Meninkin harjoitusravia epämääräisissä pikku pätkissä kädet ihan levällään. Tuntui hölmöltä, mutta ei kuulemma näyttänyt niin hölmöltä!

Laukan nostoja otettiin samaan tapaan, kädet levällään. Dizzy karkasi kaksi kertaa ympyrältä, mutta tällä kertaa en säikähtänyt enkä horjahtanut satulassa, istuntani oli siis parantunut jo jonkun verran. Hyvällä istunnalla tulee kuulemma "Polle-efekti", jossa Polle-sarjakuvan poni pinkaisee matkaan, Emma tippuu kyydistä mutta palaa samaa tietä takaisin.

Ankaran keskittymisen tulosta oleva oikean jalan asento

Kenttä oli lauantaina aika kuiva ja pehmeä helteiden vuoksi, sunnuntaiksi lanattiin, mutta paikoitellen oli vielä reunoilta pehmeähkö. Dizzyllä tasapaino ei ole vielä mikään maailman paras, joten pohjan täytyisi olla todella tasainen, jottei se kiihdyttäisi vauhtia vaan menisi ravissa ja laukassa hitaammin ja enemmän ylöspäin kuin eteenpäin. Eron on huomannut varsinkin kun on välillä ratsastanut maneesissa joustavammalla ja kovemmalla pohjalla.

Ratsastaminen muistuttaa hieman autolla ajoa. Alkuun on vaikeaa kiinnittää huomiota samanaikaisesti moneen eri asiaan, mutta tekemällä oppii. Luulen takapuoleni pysyvän nyt jo huomattavasti paremmin penkissä, joten voin alkaa seuraavaksi kiinnittää huomiota käsiini, jotka vatkaavat ympäri ämpäri ihan mihin sattuu. Katse on jo ajoittain menosuuntaan eikä alas, vaikka kuvista voisi päätellä asian olevan päinvastoin.

Seuraavaksi on suunnitteilla esteistuntatunti, josta toivottavasti on vähän enemmän materiaalia kuin viime viikonlopulta!