Yle:n uutisjuttu ja mietteitä aktiivipihatosta

Pari viikkoa sitten maanantaina kävi Yle tv2 tekemässä Ilomaa aktiivipihatosta suoran radiolähetyksen, sekä parin minuutin jutun alueuutisiin. Dizzy pääsi yhdessä laumatovereidensa kanssa edustamaan pihattoa sekä esittelemään IR-solariumin toimintaa. Saatanpa minäkin jossain välissä vilahtaa. Aktiivipihatto-osa alkaa kohdassa 07:00.

Laajemman kuvan aktiivipihatosta voi saada katsomalla Ilomaan esittelyvideon. Videolta näkee pätkiä mm. hevosten arjesta ja itse pihaton sisätiloista. Itse olen ollut aika laiska kasailemaan Dizzystä mitään videoita lähiaikoina, videomateriaalia ratsastuksestakin kun myös tulee aika harvoin kuvaajan puuttuessa.

Mikä on aktiivipihatto? 

Nyt kun olen keräillyt kokemuksiani aktiivipihatosta, ajattelin kirjoittaa niitä hieman ylös. Aktiivipihatto-sanassahan sana "aktiivi" tarkoittaa sitä, että hevosia liikutetaan niiden elintapojen mukaan. Hevosen elämään kuuluu syömistä, liikkumista, lepäämistä ja seurustelua laumatovereiden kanssa. Pisteet sijaitsevat eri puolilla jaloittelualuetta ja välimatkat ovat pitkiä. Hevoset liikkuvat päivittäin kymmeniä kilometrejä päästäkseen esimerkiksi heinäkatokselta tai laitumelta juomaan, rehuautomaatille tai makuuhalliin. Meillä matkan varrelle sattuu vielä ylämäki, jonka huomannut treenanneen erityisen hyvin hevoseni pakaralihaksia.

Asioita, joita olen joutunut pohtimaan aktiivipihattoon muuton jälkeen

Loimettomuus - Dizzy muutti Ilomaalle maaliskuun puolessa välissä. Sitä oli leudon talven aikana loimitettu suht kevyesti, niin että +10-0 asteilla oli vuoreton sadeloimi, 0--> -10 asteilla 100g toppaloimi ja kovemmilla kuin -10 pakkasilla 200g toppaloimi. Maaliskuussa tuli vielä välillä räntää vaakatasossa, mutta päätin kuitenkin laittaa Dizzyn ilman loimea ulos. Sain muiden omistajien tapaan jaloittelutarhan kameraan tunnukset ja ensimmäiset illat sekä yömyöhät kuluivatkin tietokoneelta tihrustaessa. Mietin, että nyt on kyllä ulkona niin kylmä, että varmasti se hevonen jäätyy. No, ei se palellut. Seisoi ulkona kuin tatti ja välillä kävi syömässä. Porukan mukana se viimein meni lämpimään makuuhalliin levolle ja ei kyllä kärsinyt kylmästä lainkaan kevättalven aikana.

Nyt syksyn tullessa kun minulla on kylmä ja ulkona sataa vettä taivaan täydeltä, tulee taas sellainen olo, että ehkäpä Dizzykin tarvitsisi loimen. Tänään tallille tullessani pääsin juuri ovesta sisään kun alkoi sataa kaatamalla vettä. Lähdin makuuhallin kautta kurkistamaan ulos hevosten puuhia. Kaikki seisoivat heinäkatoksella kaatosateesssa syömässä, eivätkä tulleet sisälle. Kuitenkin kun sateiden jälkeen otin hevoseni sisälle, ei sen karva ollut lainkaan märkä. Hyvälaatuisella karvapeitteellä varustettu hevonen pärjää näköjään ilman loimeakin, ilmeisesti myös lämminverinen.

Hevosten päivärytmi - Jotenkin en ole lainkaan aiemmin kyseenalaistanut hevosten päivärytmiä. Monesti, etenkin talviaikaan, viedään karsinatalleissa asuvat hevoset aamulla 5-7 aikaan ulos ja otetaan illalla samoihin aikoihin sisälle. Dizzy minulle tullessaan asui ensimmäisen vuoden ajan karsinatallissa, jossa tosiaan rytmi oli juurikin tuollainen. Päivän aikana hevosia vaihdeltiin sisään ja ulos, sillä tarhoja ei ollut kaikille omia. D saattoi olla aamukuudesta ulkona ja tulla kymmenen ja yhdentoista välillä sisälle päiväruualle sekä ottamaan nokoset. En sano, että siinä olisi silloin ollut mitään vikaa, mutta nyt seurattuani hevosten toimintaa, olen alkanut ajattelemaan asiaa myös eri kannalta.

Pihatossa hevoset luovat itse oman päivärytminsä. Rehuautomaatin ansiosta ne käyvät itse hakemassa väkirehunsa pitkin päivää pieninä annoksina, joten niillä riittää puuhaa koko päiväksi. Jotkut hevoset saattavat huvin vuoksi rampata automaatissa monta kertaa putkeen. Automaatista on myös se hyöty, ettei hevoselle tarvitse iskeä nenän eteen kerralla kahta litraa erilaisia sapuskoja. Näin hevosen vatsa voi paremmin, mutta voin myös itse lähteä ratsastamaan juuri silloin kuin huvittaa, sillä hevoseni ei saa automaatista kerralla kuin suunnilleen kourallisen ruokaa.

Hevoset eivät myöskään todistetusti mene nukkumaan kun kello lyö yhdeksän illalla. Ne saattavat talviaikaankin olla myöhään yöhön heinäkatoksella syömässä. Välillä osa syö, osa seisoskelee katoksen lähettyvillä. Pisimmillään olen seurannut kameran välityksellä varmaankin kahteen asti aamuyöllä, hevosten syömistä, talvella. Kun kuukausi takaperin lähdin tallille kuvaamaan sumuista yötä laitumella, osa hevosista oli aamuyöllä makuuhallissa unten mailla ja osa taas laiduntamassa. Makuuhallissa olleet lähtivät laiduntamaan ja yksi laiduntaneista lähti sisälle yksin nukkumaan. Aamupäivällä ne olivat kaikki yhdessä lepäämässä.

Rehuautomaatti ja vapaa heinä - Näistä asioista en stressannut, mutta mietin kyllä niitäkin. Oppisiko Dizzy rehuautomaatissa asioimisen? Osaisiko se syödä heinää hillitysti? Kaksi vuotta sitten minulle ylläpitoon tullessaan se suorastaan ahmi ruokaa, sillä se ei ollut sitä liiemmin saanut edellisessä kodissaan. Juuri vapaan heinän ansiosta hevoset pärjäävät talvella ilman loimea. Jatkuvasti tarjolla oleva heinä ja suuri jaloittelualue lämmittävät hevosia ja välillä ne ottavat yhdessä laukkaspurtteja jaloittelualueella. Makuuhalli on eristetty ja se on talviaikaan lämmitettävissä, mutta suosituin se on kesähelteillä, kun ulkona on paahtavan kuumaa ja ötököitä.

Kiima-aikoina Dizzyä on näyttänyt kiinnostavan rehuautomaatti vähemmän. Kun sitä keväällä vielä opetettiin rehuautomaatin käyttöön, se jopa kerran hyppäsi ulostuloporttien yli, ilmeisesti joko epävarmuuttaan tai malttamattomuuttaan. Kiima-aikaan se saattoi myös käydä automaatissa, mutta ei jaksanut odottaa rehuannoksiaan tarpeeksi kauan. Tietokoneelta pystyy näkemään rehuautomaatissa käydyt kerrat ja nyt esimerkiksi tämän elokuun aikana Dizzy onkin käynyt automaatissa ruokailemassa jo yli 100 kertaa.

D sai pieniä heinäkasoja ripoteltuna ympäri jaloittelutarhaa, sillä alkuun se seisoskeli mielellään hieman muista erillään.

Torkkuja pitkin päivää, milloin missäkin, välillä seisoen, välillä maaten

Torkut voi ottaa myös eläinlääkärin rutiinitarkastusta odotellessa karsinassa

Lauma - Pelkäsin Dizzyn viemistä laumaan, sillä se on ollut aika kipakka muita hevosia kohtaan. Viime talvena sitä kokeiltiin tarhata, tosin suht pienellä alueella, kahden muun hevosen kanssa. Kuitenkin erityisesti kiima-aikaan se oli todella äksy ja pukitteli tarhassa itsekseen, hyppi pystyyn ja luimisteli muille. Muiden hevosten omistajat eivät halunneet tarhata hevosiaan omani kanssa. Kerroin huolestani kysyessäni pihattopaikkaa, jossa taas oltiin sitä mieltä että huoleni on luultavasti turha.

Dizzyn sopeutuminen laumaan lähti käyntiin yllättävän hyvin. Toisten tammojen kanssa oli hieman eripuraa, sillä Dizzy ja lauman johtajaruuna iskivät heti silmänsä toisiinsa. Dizzy olikin alkuun hyvin mustasukkainen ruunasta, sekä rehuautomaatista. Luimimista ja toisten jahtaamista oli alkuun enemmänkin, erityisesti juuri kiima-aikoina. Kuitenkin sillä aikaa kun poikaystävä oli poissa laumasta (hoidettavana tai ratsastettavana), oli D ihan sulassa sovussa muiden tammojen kanssa. Tietenkin myös hevoset ovat omia persooniaan, niillä on omat taustansa sekä luonteenpiirteensä,joten laumaan sopeutuminen vie kaikilla oman aikansa.

Laumassa hevoset selvittävät välinsä ja arvojärjestyksensä keskenään, eikä ihminen siihen oikein voi vaikuttaa. Luonnollisesti lauman nuorimmat jäävät järjestyksessä alimmaksi, kuin myös uusimmat jäsenet. Dizzy on kuitenkin johtajaruunan tyttöystävänä saanut enemmän vapauksia uutena tulokkaana, mutta sepä laumaelämässä onkin mielenkiintoista.Itse olen oppinut paljon uutta pelkästään hevosia katselemalla ja lauman puuhia onkin hauska seurata. Tallilla voisikin vierähtää useampi tunti pelkästään hevosia katsellen, niin kiehtovaa se on. Lauman läsnäolo on rauhoittanut epävarmaa hevosta, mikä näkyy esimerkiksi Dizzyn käyttäytymisessä maastolenkeillä. Jotain voidaan edelleen säikähtää, mutta sen jälkeen myös rauhoitutaan nopeasti. On hienoa nähdä, miten Dizzystä kasvaa pikkuhiljaa rohkea hevonen.

Kiimat - Jännitin myös kiiman mukanaan tuomia käytöshäiriöitä, kuten luimimista, vinkumista, potkimista ja ärtyisyyttä. Ensimmäiset kaksi kiimaa pihatossa olivat rajumpia, mutta sittemmin ne ovat alkaneet rauhoittua. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta pari viikkoa sitten piti olla kiima, jota ei sitten näkynytkään. Olen kuukauden verran syöttänyt NAF Oestressia, eli magnesium-yrtti-liuosta, jota on erityisesti suositeltu tammojen kiimaoireisiin. Viime talvena syötin Dizzylle magnesium-lisää, mutta jätin sen pois pihattoon muuttaessa, sillä halusin nähdä miten pelkästään pihattoelämään siirtyminen vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen.

Miltä nyt tuntuu?

Aktiivipihattoelämän alettua olen joutunut vähän katsomaan peiliin. Talli tai pihatto on hevosen koti. Siinä kodissaan hevonen viettää vapaa-aikaansa, silloin kun se ei työskentele ihmisen kanssa. Minkälaista kotia hevonen sitten kaipaa? Edelleen vastaukset taitavat olla syöminen, liikkuminen, lepääminen ja laumatovereiden kanssa seurustelu. Hevonen ei kaipaa elämäänsä hienouksia, perusasiat riittävät. Tottakai hyvään hevosenpitoon liittyy muitakin seikkoja, kuten esimerkiksi hyvällä pohjalla ja turvallisessa ympäristössä työskenteleminen, hyvin istuvien varusteiden valitseminen sekä hevosen kokonaisvaltainen tarkkailu ja hoito.

En kiellä, ettenkö haaveilisi sadekeleillä tai kovilla pakkasilla maneesista, uudesta hienon värisestä satulahuovasta tai postiluukusta kolahtavan uusimman kuvaston ratsastusvaatteista, mutta kaipaako hevonen niitä asioita? Mielestäni tulisi ensin katsoa tallipaikkoja ensin hevosen näkökulmasta ja sitten vasta ihmisen näkökulmasta. Hevonen viettää 24 tuntia vuorokaudestaan tallissa tai sen ympäristössä, kun taas ihminen, ratsastaja, omistaja, viettää tallilla vain pienen murto-osan tästä ajasta. Osa ihmisistä käy päivittäin tekemässä tallityöt, mutta osa ei käy tallilla läheskään päivittäin.

Täytyy muistaa, että tietenkään pihattoelämä ei kaikille hevosille sovi. Koska pihatoissa eletään laumassa, ei siihen luonnollisestikaan voi ottaa tieten tahtoen hevosia, jotka saattaisivat olla muille kohtalokkaasti vaaraksi. Nykyään on olemassa myös aktiivitalleja, joissa hevosilla on suora kulku omasta karsinastaan ulos pieneen jaloittelutarhaan. Näin ollen hevonen voi tallissa ollessaankin päättää onko sisällä vai ulkona. Kannustaisin kuitenkin ihmisiä olemaan rohkeita ja kokeilemaan hevoselle erilaista asumismuotoa. Parhaimmassa tapauksessa voi saada apua ongelmiin, joita ei edes tiennyt olevan olemassa.

Nyt kun puoli vuotta on kulunut Dizzyn muutosta Ilomaalle, tunnen edelleen tehneeni oikean ratkaisun. Hevonen on silminnähden tyytyväisempi kavereiden seurassa, en ole varma raaskisinko sitä enää karsinatalliin laittaa tämän kokemuksen jälkeen. Ja kuten uutisissakin tuli sanottua, hevosen kanssa oleminen ei ole pelkkää liikuttamista, vaan voin keskittyä tekemään kaikenlaisia muita asioita. Aina ei ole pakko väkisin yrittää purkaa pöllöenergiaa hevosesta pois, vaan joskus voi jättää ratsastamisen väliin ja vain harjailla hevosta seurustellen samalla sen kanssa.

Yhteisiä jumppatuokioita porkkanavenytysten kera on tullut harrastettua useasti, kesällä käytiin pari kertaa uimassa ja viime viikolla kokeiltiin pressun kanssa paria maastakäsittelyjuttua. Vielä on hevonen ajoittain säpsy, mutta on myös rauhoittunut paljon. Alla on tuore videopätkä hevosesta, joka vielä pari vuotta sitten pelkäsi kaikkea aivan armottomasti.