Kilometripostaus kuulumisia

Dizzyn mahaongelmat jatkuivat koko ajan pahempina tammikuun aikana ja loppujen lopuksi se oli kuin viimeisillään tiineenä. Varsaa siellä ei kuitenkaan ollut, vaan aivan järkyttävä määrä ilmaa. Maha oli niin kipeä, ettei kuvetta tarvinnut kuin hipaista niin jo alkoi potkiminen ja hännän huiskinta. Alkuun lanta ei ollut löysää, vaan suht helposti hajoavaa. Lopulta tuli välillä vesiripulia ja välillä ihan kiinteää lantaa. Myös ratsastamalla liikuttamisesta luovuin heti alkuun kun tajusin oikeastaan kaikkien ongelmien johtuvan vatsakivuista. Eipä satula selkään enää mennytkään, vastinhihnojen ja vyön solkien väliin jäi n. 15cm. Ilma ei kuitenkaan lähtenyt liikuttamalla liikkeelle, joten päädyin viemään ponin klinikalle tutkittavaksi.

Hevonen oli tosi aneeminen ja kiukkuinen, tietenkin purki pahaa oloa lähellä oleviin kavereihin. Kiinni ottaminen oli ajoittain tosi vaikeaa. Tämän myös liitin kipeänä olemiseen, sillä nyt mahan oltua paremmassa kunnossa D on tullut luo ihan oma-alotteisesti. Harmittaa ihan vietävästi, sillä todennäköisesti se on ollut jo varhain syksyllä kipeä. Valmennuksen aikoihin, tai oikeastaan jo ennen sitä oli epämääräisiä selkäoireita ja Dizzy oli niihin aikoihin myös pohkeelle erikoisen herkkä. Olisi pitänyt ymmärtää näitä merkkejä jo paljon aiemmin, mutta koska ne alkoivat päällekkäin jalkaongelmien kanssa, oli niitä tietysti vaikeaa tunnistaa.

Klinikalla tutkittiin muutaman päivän lantanäytteistä madonmunat, otettiin hiekkaröntgen ja tähystettiin maha. Madonmunia ei lannassa näkynyt ja röntgenissä ei näkynyt hiekkaa, jos siellä sitä on ikinä ollutkaan. Mahan seinämät olivat aivan siistit ja niissä ei ollut mitään, mutta ohutsuolen alkupäätä tähystettäessä selvisi, että se oli ärtynyt. Limakalvo oli siitä kohtaa läikikkään väristä, kun normaalisti sen kuuluisi olla hennon vaaleanpunaista. Nyt siinä kuitenkin oli valkeita sekä kirkkaan punaisia laikkuja. Kotiin lähdettiin diagnoosina lievä 1. asteen mahahaavalöydös. Tällaiselle reaktiolle syytä on vaikea löytää, mutta se on kuulemma seurausta jostakin suoliston bakteerikannan häiriöstä.

Klinikkakäyntiä edeltävänä yönä piti paastota 16 tuntia

D sai hetken hengailla karsinassa, käytiin itse sillä välin syömässä kyytiä odotellessa

"Lääkkeeksi" saatiin Ekygard-nimistä täydennysrehua, joka kyllä oli ponin mielestä kaikkea muuta kuin maittavaa. Ensimmäistä annosta laittaessani irvisti ja kertoi että tuota en kyllä varmana syö. Loppujen lopuksi saatiin menemään kurkusta alas pellavarouheen, porkkanaraasteen ja melassisiirapin kera. Aloitin myös maitohappobakteerikuurin, jota syöttelin siihen asti kunnes maha vaikutti paremmalta. Kallis kakkuhan tästä reissusta tuli maksettavaksi, mutta onneksi vakuutus korvasi edes osan kuluista. Olen myös tosi tyytyväinen että lähdin hevosta käyttämään klinikalla, tilanne olisi voinut mennä paljon huonommaksi, etenkin kun kaasua oli niin paljon.

Valitettavasti Dizzyn ei katsottu sopivan laumaan, joten jouduin vaihtamaan sen tallipaikkaa vain muutama päivä klinikkareissun jälkeen.

Hieman asioita selvitettyäni, kävi ilmi, että Dizzy on vuosina 2007-2013 syönyt melko poikkeuksetta kuivaa heinää, joten aloin pohtimaan että eikö esikuivattu säilöheinä sille vain sovi. Nyt uudessa tallissa Dizzy syö 1/3 kuivaa heinää ja 2/3 esikuivattua heinää, eikä ongelmia ole kuitenkaan ollut. Alkuun syötettiin ihan pientä määrää Prixiä, jonka loputtua siirryttiin Marstallin Western-mysliin. Mysli maistuu Dizzylle tosi hyvin, mikä ei ole ihme kun tuoksuukin niin hyvälle!

Omnomnom!

Tietysti olen kolunnut internetin syövereistä mitä mielenkiintoisimpia artikkeleita aiheesta, mutta tässä pari joita tuli luettua oirekuvia lukiessa: Kati Tuomola: Krooninen ripuli aikuisella hevosella ja Hevosen elämää: Syitä ja seurauksia. Tiedä sitten mistä vatsaongelmat olivat lähtöisin, mutta jo muutaman päivän päästä hevonen oli virkeämpi ja turvotus laski nopeasti. Puolentoista viikon päästä muutosta D oli kutistunut puoleen ja ilmavaivatkin olivat kadonneet miltei kokonaan. Laitan nyt nämä Facebook-sivulle laittamani kuvat tähänkin, kuvien ottamisen välillä siis aikaa n. 1,5 viikkoa. Yleisilme on huomattavasti parempi jo tässä vaiheessa, korvat pystyssä ja silmät kirkkaat.

Muutettiin siis kymmenisen kilometriä vielä kauemmaksi maneesitallille. Ehkä helpottavin asia maneesitallissa on se, että nyt kun aloitin helmikuun alussa päivätyöt, niin pääsen arkisin vasta illalla ratsastamaan. Aina on hyvä pohja ratsastaa, valot ja ei tarvitse kastua sateessa. Kuukauden päivät maneesissa ratsastettuani olen huomannut hyvän pohjan merkityksen kun kyseessä on tasapainoton ja lihakseton hevonen. Dizzy on erinäisillä sairaslomilla ollessaan pudottanut lihaksiaan ja tullut pullaponimaiseksi.

Olenkin kohta solakka pimu! :3

Oikea kierros on ollut nyt ihan älyttömän haastava, siihen suuntaan D meinaa aina kaatua tai puskea lapa edellä sisälle. Nyt on alkanut tulla pienen pientä edistymistä myös sinne suuntaan taipumisen kanssa, mutta alkuun aina tuntuu lähinnä siltä kuin ratsastaisi puupökkelöllä. Välillä on tullut myös tosi hienoja pätkiä ja hevonen hakeutuu jo oikeaan rennompaan muotoon. Mahan alkaessa olla kipeä Dizzy ei enää laukannut ollenkaan, ja ravisiirtymät olivat lähinnä vain hypähtelyä paikallaan. Muistamme tietysti kaikki ajan Elmon valmennuksen lähettyvillä, jolloin oli jo tosi vaikea pitää jalka oikealla paikalla ja pohkeet tuntuivat lepattavan koko ajan. No, nyt asiaan on tullut hieman muutosta, sillä turvotuksen laskettua satula tuntuu istuvan paremmin kuin syksyllä ja istun jo luonnostaankin paremmassa asennossa, jee!

Jos vain saisin oman kroppani hillittyä ja hallittua niin meno voisi näyttää jo paljon paremmalta. Oma murheenkryynini oikea olkapää ja hartiaseutu ei ainakaan helpota oikeaa kierrosta, kun en pysty sitä puolta itsestäni käyttämään rennosti. Olkapäätäni on yritetty kaiken maailman keinoin hieroa auki, välillä onnistuen, mutta yleensä se menee taas uudelleen jumiin. Pitäisi yrittää jumpata mutta kun...

Linkki videoon

Dizzylle on tulossa hieroja uudelleen reilun viikon päästä. Toivottavasti shiatsu auttaisi nyt oikean puolen jäykkyyteen. Selkä pehmeni jo huomattavasti kun mahakin alkoi parantua. Myös paksu turkki aiheuttaa sisällä ratsastaessa hieman ongelmia, todennäköisesti D väsyy senkin takia paljon nopeammin, sillä eipä nyt talven aikana ole tullut maneesissa ratsastettua. Jos ensi talvena olosuhteet ovat edelleen samat niin täytyy se todennäköisesti klipata, kun kuivuminenkin kestää ikuisuuden.

Ja hei, positiivista on, ettei neidillä ole vielä ollut kiimaa joulun jälkeen! Kerrankin tällainen huomattavasti pidempi tauko talviaikaan, vaikka tallissa on pari vallan hurmaavaa oria.

Armi käy edelleen Dizzyä ratsastamassa uudessakin paikassa ja olen hirveän tyytyväinen siitä miten hyvin heillä sujuu. Osallistuttiin yhdessä Kaisa Hilskan kurssille tammikuun lopulla ja molemmille kurssin anti oli mieluisa. Kurssista voin kertoa lisää vaikkapa erillisessä postauksessa.