Elonmerkkejä

Huh, elossa ollaan. Vaikka välillä on tuntunut että olis kai parempi olla olematta. Joululomalta palattuamme alkoi Arttu-kissa ontua toista takajalkaansa, tietenkin oikeaa. Lonkissa oli tuntunut jo aiemmin pientä rutinaa Artun kävellessä, mutta se ei vaikuttanut mitenkään erilaiselta tai kipeältä, joten päädyttiin seuraamaan asiaa. Varasin heti seuraavana päivänä eläinlääkärin ja kävin kuvauttamassa Artun jalat, joissa ei sitten kuvien mukaan ollutkaan mitään vikaa, ei nivelrikkoa tai muuta. Kuitenkin takapolvet, erityisesti oikea, lumpsahtelivat helposti pois paikaltaan. Päädyttiin siihen, että Artulle syötetään kahden viikon tulehduskipulääkekuuri ja katsotaan helpottaako.

Pari päivää olivat hyviä ja oltiin jo vähällä huokaista helpotuksesta, mutta loppujen lopuksi Arttu tuntui olevan kipeä lääkityksestä huolimatta. Päätettiin syöttää kuuri loppuun ja varattiin Artulle viimeinen matka eläinlääkäriin. Hoitovaihtoehtona olisi ollut leikkaus, joka tässä elämäntilanteessa olisi ikävä kyllä ollut mahdoton. Onnistumisesta ei olisi ollut takeita ja ei olisi voinut tietää kuinka monta kertaa olisi jouduttu leikkaamaan. Mielestäni näin oli kaikista reiluinta kissaa kohtaan. Netin syövereissä pyöriessäni luin myös, että bengaleilla on alustavasti tutkittu olevan lonkka- sekä polviluksaatioita, samoin kuin joillain muilla isoilla kissaroduilla.

Artusta tuli ensimmäinen lemmikkini, jonka elämän päättymisestä olen joutunut tekemään päätöksen ja olihan se raskasta. Helpotti huomattavasi kyllä kun päätöksen teki, vaikka välillä sitä sortui ajattelemaan, että eikö se Arttu voisi vielä vähän aikaa olla. Eläimen lopetuspäätöksen tekeminen on kuitenkin sen omistajan vastuulla, tai jonkun muun, jos omistaja ei siihen kykene ja eläin kärsii. Nyt ei ole enää Artulla kipuja ja saatiin kuitenkin yhdessä elää jopa 6 vuotta <3

Aito oli tunne
painoit tassut vasten,
joko leikitään?
Oltiin onnellisia, hetken ainakin.
Syliini käperryit
Oltiin hiljaa.
Muistoihin talletan,
hetkemme yhteisen,
ajan parhaimman.

Catticartanon Arthos 10.8.2008 - 9.1.2015

Sitten Dizzyyn. Dizzy on myös ollut murheenkryyni ja aiheuttanut sekasortoa laumassa. Joulun ja uuden vuoden jälkeen alkoi epämääräinen kiukuttelu, hyökkäily ja yksin keuliminen ulkona. Tätähän se on kiimoissaan joskus tehnyt myös. Kun asian laajuus selvisi minulle, niin soitin heti hierojan, joka kävikin pari viikkoa sitten hieromassa Dizzyn. Arvelin jo selän olevan jumissa ja epäilin jumia olevan muuallakin. Selkä olikin hierojan saapumiseen mennessä jo "kuin betonia" ja myös kaulan juuressa sään lähellä oli jumia. Kokonaisuudessaan oikea puoli oli jumissa.

Noh, hierontaan hepo vastasi hyvin ja lihakset alkoivat silminnähden pehmentyä. Dizzy nautti hieromisesta aivan hirveästi ja ja alkuun tukeutui minuun hipsuttaen olkapäätäni samalla kun hierottiin. Vähitellen se malttoi rauhoittua ja rentoutua. Aivan kaikkea ei saatu kerralla pois, mutta uusi hieronta on tiedossa varmaankin joskus ensi viikon puolella. Parin päivän päästä lihakset tuntuivat jo aivan erilaisilta. Hieronta oli siis taas shiatsua, koska minulla oli siitä jo keväältä hyviä kokemuksia.

Selkäjumin vuoksi päädyin laittamaan Dizzylle ulos loimen. Alkuun laitoin 100g ohuen toppaloimen, mutta kipakammilla pakkasilla siitä ei juuri ollut hyötyä, karva vain painui lyttyyn. Vaihdoin paksumman 200g loimen ja sen alla Dizzy olikin ihan lämmin myös kylmemmillä ilmoilla. Huomasi kyllä ettei loimea ole ollut pitkään aikaan ja iho ei sen alla hengitä juurikaan, kun karva alkoi jo yhden päivän loimituksen jälkeen hilseillä. Poni ei myöskään oikein arvostanut huolehtivaa elettäni, vaan alkuun yritti riisua loimea omatoimisesti. Otin loimen jo pois muutama päivä sitten kun ilmat olivat leudommat ja selkäkin tuntui paremmalta. Nyt saa taas olla nakuna.

"Voiiiiii jaska."

Yksi selkäjumin aiheuttajista voikin mahdollisesti olla samoihin aikoihin alkanut mahaoireilu. Mahaa alkoi turvottaa ja alkuun luulin sen olevan vähän turvoksissa kiiman takia, sillä kaikilla tammoilla oli kiima joulun aikaan. Myös syksyllä oli kuulemma ollut useammassa paikassa hevosilla jotakin kummallista flunssaa, johon liittyi yskä ja löysä vatsa. Maha kuitenkin turposi vielä lisää ja poni paukutteli kamalasti. Dizzyllä ei kuitenkaan maha ollut löysällä, mutta otettiin siis psyllium-kuuri uusiksi syksyllä annetun lisäksi.. Kuurin loputtua turvotus oli laskenut jonkun verran, mutta päätin nyt pitää taukoa ja antaa vielä yhden kuurin ja katsoa sitten mahatilannetta uudelleen. Aiemmin ei ole (tietääkseni) hiekkaongelmia ollut, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin.

On pitänyt tosiaan mainita Dizzyn vuokraajasta, Armista, joka alkoi vuokraamaan ponia syksyllä. Ensimmäisellä kerralla Dizzy oli hieman vallaton ja kenttä tilapäisesti huonossa kunnossa, joten kysyin onko ok mennä pellolla. Olihan se ja Dizzy oli pääasiassa ihan nätisti, ainut vaan että oli päästään tosi rauhaton ja ajattelin että apua, ei varmaan halua alkaa vuokraamaan. Armi kävi kuitenkin toisen kerran kokeilemassa ja toisella kertaa Dizzy olikin jo huomattavasti kivempi ratsastaa. Tällä hetkellä Armi käy pari kertaa kuussa ja omien halujensa mukaan osallistuu tallilla pidettäville kursseille ja Dizzyn kanssa tunneille.

Välillä mennään näinkin mukavan näköisesti! -Marraskuu 2014

Maastossa käyminen on jäänyt olosuhteiden pakosta aika vähälle. Kesällä ei ollut satulaa ja menin sitten vain yhtä tuttua pikkureittiä joka kerta. Sitten olikin sairaslomaa ja syksyn Dizzy onkin sairastanut ja ollut osittain ilman kenkiä. Nyt maastoon pääsee taas, mutta on alkanut jännittämään. Pidemmille reiteille mentäessä täytyy joko ylittää tai alittaa isoja teitä, joten siitä on tullut suuri kynnys minun maastoreissuilleni.

Eilen kuitenkin päätin lähteä maastoon pidemmälle, yksin. Oli napakka pakkanen ja aurinko paistoi. Pihasta lähtiessä poni oli vähän kummissaan kun ei mentykään kentälle kaverin seuraksi. Alkuun hieman jännitti ja menikin talutushommiksi pariin otteeseen. Ensin iskivät hurjasti häkissä räkyttävät koirat ja Dizzy iski jarrut päälle ja heittäytyi edestä vähän liian keveäksi. Päätin jalkautua ja taluttaa ohi ja sitten matka jatkuihin ihan hyvin. Kunnes Dizzy sai jostain taas uuden slaagin, oltiin lähestymässä junarataa, mutta en ollut kuullut junan tulevan. Kaarteen takaa tulikin vastaan kaksi toisen tallin ratsukkoa ja niistä piti myös vauhkoontua. Puolisen kilometriä sain talutella pitkin pusikkoja aukeammalle paikalle, jossa sitten pystyin maasta käsin väistättämään ja tekemään peruutuksia, kunnes asiaan tuli joku tolkku ja pääsin kapuamaan rauhassa takaisin selkään.

Loppulenkki meni mukavasti ja rennosti löysillä ohjilla. Välillä piti yrittää kiihdyttää, mutta mentiin lähinnä pikku pätkiä ravissa. Yhteen ylämäkeen kokeilin, haluaisiko ottaa laukkapätkän, mutta tikitti vain kiitoravia. Reissuun meni pari tuntia aikaa ja viimeisen puolen tunnin aikana alkoi tulla hieman vilu, mutta ei ihme kyllä sen kummemmin palellut. Heppakaan ei ollut hionnut kuin hieman satulavyön alta.

Nakkimakkara kuivumassa samaan aikaan kun...

...omistajansa oli lämmittelemässä.

Alkuvuosi on siis mennyt ponin perushuoltoa suorittaessa. Hampaatkin raspattiin, missä poikkeuksellisesti käytös ei ollut numero kymmenen. Suurempia juttuja ei suussa ollut ja nyt hoidetaan vielä jumeja pois ja mahaa kuntoon. Kiimaa ei ole nähty sitten joulun... Peukut pystyyn ja kaviot ristiin!

Loppukuusta Ilomaalle on tulossa eläintenkouluttaja ja agrologi Kaisa Hilska pitämään meille kahden päivän kurssia. Tälle kurssille otettiin teoriaosioon ja kuunteluoppilaiksi myös ulkopuolisia.

"Ihmisen tilan kunnioittaminen, rauhoittuminen, rentoutuminen, väistäminen, paikoillaan odottaminen, kutsusta luokse tuleminen, ihmisen aktiivinen seuraaminen, rauhallinen käytös ruokaa jaettaessa, kengitettäessä, lääkittäessä ja muuten hoidettaessa ovat kaikki oppimisen tulosta. Oviverhoista kulkeminen, ruokinta-automaatin käyttäminen, sidottuna rauhallisesti oleminen, kaikki edellyttävät hevoselta hankittuja taitoja. Se oppii joka päivä, joka hetki, ei vain silloin, kun sitä ajatuksella ”koulutetaan”. 

Miten tämä oppiminen tapahtuu? Miten jokainen hevosia käsittelevä voi omalla toiminnallaan rakentaa rentoa, kuuliaista ja luotettavaa hevosta? Kurssilla käydään läpi paitsi oppimisteoriaa, myös yleisiä huonoja tallitapoja, niiden ehkäisyä ja niihin puuttumista. Kurssi koostuu luennosta ja käytäntöpainotteisesta päivästä, jossa opiskellaan demohevosten avulla."

Mielenkiinnolla odottaen! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!