Satulasokeus

Sitä näköjään tulee sokeaksi satuloille kun niitä oikein paljon katselee. Loppujen lopuksi ei se Wintecikään ollut hyvä, kun sitä oikein kääntelin ja vääntelin. Varmaan jo 15 satulaa kokeiltuani ja hermot riekaleina tilasin sitten ratsastusvyön, joka on aivan mahtava keksintö! Asentohan sillä ratsastaessa on väistämättä erilainen kuin satulassa istuessa, mutta ilman satulaa (ja jalustimia) ratsastaminen kaiketi veisi minulta hengen jossakin vaiheessa, joten olen vyöhön erittäin tyytyväinen.

Kuulin vyön erinomaisuudesta sitä kokeilleelta kaveriltani, ja olin jo hermostunut siihen kun ei pääse ratsastamaan, joten tilasin meille molemmille omat vyöt. Jännityksellä odotin, että miltähän vyön kanssa ratsastaminen mahtaa tuntua. Ensin lyhensin jalustinhihnoja liikaa, ja ajattelin, että apua miltä tämä tuntuu! Pidensin parilla reiällä ja olohan oli tosi hyvä. Dizzyllä on nykyään niin leveä ja lihaksikkaampi selkä, ettei selkäranka ole enää koholla, joten kyydissäkin oli mukavampi olla. Laitoin kuitenkin satulahuovan vyön alle ettei tarvitse housuja olla jynssäämässä alvariinsa, sekä perinteisesti kauhukahvan kiinni vyöhön. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.

Talvipakkasilla vyö on varmaan ihana käyttää, kun hevonen lämmittää, mutta ei ole kuitenkaan niin hutera olo kuin ilman jalustimia ratsastaessa, uskaltaa maastoonkin lähteä tällä vekottimella. Ainoana miinuspuolena on, että vyöhön kuuluva mahavyö on ohutta ja karkeaa nylonia. En tiedä hiertääkö se pidempiaikaisessa käytössä, joten voi olla, että hankin tilalle vähän pehmeämmän mahavyön tai vaihtoehtoisesti jonkinlaisen pehmusteen.

Pari viikkoa sitten Dizzylle kävi pieni onnettomuus tarhassa. Sillä on jostain syystä oikea "kestokiima", joka täytyy jossain vaiheessa katkaista, ellei se ala rauhottumaan vähitellen. Raukka oli hinkannut itseään tarhan aitaan ja jäänyt johonkin kiinni riimusta. Aita nousi ilmaan, karvat lähti naamasta ja korvien takaa, mutta riimu kesti. On muuten HorseGuardin riimu! Bepanthenia on hölvätty puoli tuubillista ponin naamaan, eikä niskakaan enää taida olla niin kipeä. Riimuahan ei Dizzyllä enää ulkona pidetä...

Viikko sitten perjantaina oli tarkotus katsella hyppyhommia pitkästä aikaa, mutta Dizzyllä oli nestettä kintuissa niin hoideltiin jalkoja ja liikuteltiin kevyesti. Perjantaina Reetta tuli Sepe-koiran kanssa käymään ja käytiin lenkillä ne maasta käsin ja mie hevosen selästä käsin. Reetta unohti kameran kotiin, mutta rakas Samsungini ottaa onneksi myös laadukkaita kuvia.

Ajattelin laittaa jalat D:n takapuolen päällä yhteen, mutta en sitten uskaltanutkaan tän enempää!

<3

Sepe innostuu aina juoksemaan hevosen vierellä :)

Myöhemmin saatiin klinikalta "lupa" liikuttaa ihan normaalisti, nesteet ilmeisesti ovat vaan pakkaantuneet jalkoihin liian kevyestä liikunnasta. Asia kuitenkin korjaantuu, koska... Satula-auto kävi vihdoin keskiviikkona! Löydettiin meille sopiva satula vihdoin ja viimein :) Uusi (käytetty) satula on Mustangin estepainotteinen yleissatula, joka alkuun tuntui todella oudolta ratsastaa. Ratsastelin tallipihalla kokeillakseni satulaa käytännössä ja hevonen oli häpsingillään kaikesta touhusta mitä pihalla tapahtui samaan aikaan. Ihmisiä oli ajamassa ja toiselle hevoselle sovitettiin myös satulaa. Dizzy olisi mieluiten mennyt talliin jokaisesta mahdollisesta kulmasta. Päädyin lyhyen kokeilun jälkeen kuitenkin ostamaan Mustangin, ja sittemmin se on tuntunut koko ajan paremmalta.

Dizzyllä kävi hieroja maanantaina, koska olin ihan varma että hevonen on jumissa ihan joka puolelta. Niin se kuulemma olikin, mutta oli hieronnan jälkeen niin rento ja hyvillään, että oli kuorsannut kuulemma koko tiistain! Muutenkin sillä on tapana nukkua kunnon päiväunet pitkällään.

Tänään taas tuli töissä mieleen, että olisi kiva mennä tunnille illalla. Soitin siis opettajalle ja kysyin mahtuisiko mukaan jollekin tunnille. Päästiin tunnille, joka ei mennyt aivan niin putkeen kuin olisi voinut, mutta meille se oli aivan mainio suoritus tässä vaiheessa! Tehtiin voltteja pituushalkaisijalla ja lävistäjällä, taivutusta siihen olisi pitänyt kuulua myös, mutta se taisi jäädä vähän vaiheeseen... Alkuun D kaahottaa näemmä aina tunneilla, sitten tulee se seesteinen vaihe ja kaikki menee ihan hyvin. Lopputunnista se onkin jo niin väsynyt, että kaahottaa siksi. Kun vertaa vuosia ratsukäytössä olleisiin tuntihevosiin, ei Dizzyllä vielä ole oikein rahkeita mennä samaa tahtia ja niin "oikein" kuin muut. Täytyy luultavasti alkaa verryttelemään ponia jatkossa jo hyvissä ajoin ennen tuntia ja ottaa omia käyntipätkiä tunnin lomassa.

Lopputunnista eräs tyttö suoritti tunnilla tehtyä lävistäjä+voltti -tehtävää laukassa, ja laukkasi sen verran läheltä muita hevosia, että Dizzy ei oikein meinannut kestää nahoissaan. Takaa ja läheltä lähestyvä poni oli ilmeisen pelottava ja ärsyttävä ilmestys, että pari kertaa tuli sohaistua kaviolla josko osuisi. Koulun tuntihevoset sietävät muitta mutkitta tällaista läheisyyttä, ovathan ne sellaista jo paljon kauemmin kokeneet.

Kyytiongelmien ja kaikenlaisen jahkailun jälkeen selvisi, että Reetta ja Wiltsu ovat tulossa meidän tallille pariksi päiväksi yökylään! Päästään ekaa kertaa viime kesän jälkeen ratsastamaan yhdessä ja Reetta pääsee toteuttamaan nurmella laukkaamisen, mistä se on unelmoinut jo jonkun aikaa :) Alkaa melkein jännittää jo, siihenhän ei ole enää kuin viikko!

<3