Kärreillä pitkästä aikaa

En ole hirveästi tykännyt ajella Dizzyllä aiemmin, vaikka se mahdollisuus olikin koko ajan Lappeenrannassa ollessa. Dizzy ei silloin tuntunut erityisesti nauttivan ajamisesta vaan yritti kaikin keinoin päästä takaisin tallille. Käytiin kerran meidän tallin omistajan kanssa yhdessä ajamassa ja sain hyviä käytännön vinkkejä ajamiseen. En ole siis ennen Dizzyä ajanut yhdelläkään hevosella. Myös kärrien edessä Dizzy kokeilee välillä rajojaan, ihan niin kuin ratsaillakin.

Sain tänään lainata tallikaverin kärrejä ja valjaita, sillä omia en ole vielä hankkinut. Ihan en kokonaan muistanut mistä suunnasta niitä vermeitä viritellään ponin päälle, mutta onneksi oli apua niin alkoi palautua mieleen. Viimeksi Dizzyllä on ajettu kesällä kun minulla oli käsi paketissa, ja itse taisin ajella viimeksi viime keväänä.

Käytiin ensin yhdessä ajamassa Dizzyllä ja sitten kaverin hevosella. Tallin pihalla on pari jyrkännettä ja minua vähän jännitti, että päästäänkö niistä ehjin nahoin. Kumma kyllä koko ajohomma sujui tosi hyvin! Dizzy selkeästi nautti kärrien edessä olemisesta ja hölkkäsi kuulaisena koko ajan. Alkuun oli pientä säpsyilyä ilmeisesti ohittavan auton vuoksi, mutta heppa rauhoittui nopeasti. Tähän nykyiseen hyvään käytökseenkin varmaan osittain vaikuttaa hyvän luottamussuhteen kasvaminen meidän välille. Hevonen oikeasti kuuntelee minua ja ohjeitani, eikä maastossakaan saa slaagia ihan jokaisesta risusta ja ryntää tiehensä. Tai vaikka saakin, niin rauhoittuu nopeammin kuin ennen.

D on mukavasti oppinut sanat käynti, ravi ja laukka, vaikka tällä kertaa ei viimeisintä käytettykään. Sana vain, niin hepo siirtyi raviin ja käynnissä sama juttu. Useasti toimii myös ratsailla hyvin ääniavuilla.

Ylläolevat kuvat © Jonna Moilanen

Mentiin pari kierrosta reippaampaa vauhtia ja kaamea hiki hepalle tulikin. Ilma oli sen verran lämmin ja talviturkki tiheä, vaikka Dizzy ei siitä kovin pitkää kasvattanutkaan. Kerrankin laitoin itselleni päälle tarpeeksi paljon vaatetta, sillä ei tullut yhtään kylmä :)

Iski pieni kipinä hankkia omat valjaat ja koppakärrit, mutta saa nähdä milloin niitä alan edes katselemaan vakavasti ostomielessä, on sen verran muutakin hankittavaa lähiaikoina. Ajaminen toisi treenaamiseen mukavaa vaihtelua. Potkat pysyvät terässä ja kärrien edessä saa juosta vähän vapaammin kuin ratsastaja selässä. Vaikka sitä painolastia perässä sitten onkin enemmän... Pohdittiinkin sitä miksei kaikkia hevosia opeteta ajolle varsana. Harvemmin opettaminen onnistuu enää kun hevonen, tai poni, on vanhempi. Varmasti ratsuillekin olisi hyötyä tällaisesta treenimuodosta. Ilmeisesti muualla Euroopassa on yleisempää opettaa ratsuvarsoja kärrien eteen, mutta Suomessa ratsastus ja raviurheilu, johon kärreillä ajaminen yleisesti mielletään kuuluvan, ovat hyvin erillään olevia asioita.

Kengitysväli on venynyt ihan liian pitkäksi, osittain oman muistamattomuuteni takia ja sitten yksi viikko tuli vielä lisää kun kengittäjälle ei käynytkään. Tällä viikolla olen huomannut, ettei laukka suju enää lähes ollenkaan. Dizzy on niin pitkässä kengässä, ettei kavio pääse kunnolla pyörähtämään laukassa. Onneksi kengittäjä tulee maanantaina, niin päästään keskiviikkona estevalmennukseen ja lauantaina sitten kisoihin!

Suipponokka, syksy 2012

Syksy 2012

Hiittisuoralla - syksy 2012

Lappeen ravirata, syksy 2012

Joulukuu 2012 © Reetta Henttu

Joulukuu 2012 © Reetta Henttu

Pthyi! Joulukuu 2012 © Reetta Henttu