maanantai 2. kesäkuuta 2014

Olkapääongelma

Perjantaina linnut lauloivat ja muutaman sateisen päivän jälkeen alkoi aurinko paistaa lähes siniseltä taivaalta. Lähdin neidin kanssa maastoon ihan kahdestaan ja tosi kiva reissu heitettiinkin taas Päijänteen rantaan ruohoa mussuttaen ja maisemia katsellen. Risteyksissä oli taas hieman vääntöä siitä, että mihin suuntaan mennään, mutta nyt Dizzy totteli aika hyvin. Rantatiellä vastaan tulikin auto ja koska tie on kapea ja metsää on tiheästi ympärillä, siitä on hankala väistää mihinkään tienpientareelle. Jouduin siis jalkautumaan ja jouduttiin ohittamaan auto taluttaen.







Tallille tultaessa käytiin taas keskustelua siitä, kumpi sinne pihalle ohjaa, hevonen vai minä. Saatiin sitten vihdoin käännyttyä tieltä pihaan nätisti ja pysähdyttiin oven eteen. Kiitin ja nousin ratsailta - tosin tällä kertaa kasvot hevosesta pois päin ja hyppäsin alas. Tasapainotin itseäni hypyssä ojentamalla oikean käden vaakasuoraan, jolloin oikea olkapää muljahtikin pois paikaltaan.

Siinä sitten tuli pari tippaa linssiin ja muutama kova voimasana suusta. Kipu ei ollut niin kamala kuin vuosi sitten, mutta säikähdin tietysti taas. Onneksi tallinpitäjä oli juuri tullut autolla pihaan ja siitä sitten äkkiä laittoi hevosen huoltotilojen kautta takaisin ulos ja lähdettiin Muuramen terveyskeskukseen laittamaan olkapäätä takaisin paikalleen. Terveyskeskuksessa lääkäri oli alkuun sitä mieltä, että täytyisi lähteä ensin röntgeniin keskussairaalan päivystykseen Jyväskylään, mutta koska autossa istuminen on yhtä tuskaa sijoiltaan menneen olkapään kanssa, sanoin etten lähde mihinkään ennen kuin se on paikallaan.


Loppu hyvin kaikki hyvin, kai. Olkapää saatiin paikalleen, käsi kantositeeseen ja sitten kohti keskussairaalaa. Kävin lääkärillä, röntgenissä ja lääkärillä, Burana-resepti kouraan ja kotiin. Röntgenissä ei näkynyt murtumaa. Näin itse kuvan ja siinä näkyi vain viimevuotinen painaumamurtuma. Selvinnen tästä näillä näkymin pitämällä olkapään levossa parisen viikkoa, ei ole edes kipeä.

Jäi kuitenkin ahdistamaan, että miten mahtaa raskaampien töiden tekeminen jatkossa onnistua, jos käsi jää vielä epävakaammaksi kuin mitä se on nyt vuoden sisällä ollut. Tänään on soiteltu taas julkiseen terveydenhuoltoon, yksityiselle ja vakuutusyhtiöön, ja koitettu selvittää jatkotoimenpiteitä. Ensi viikolla menen yksityiselle keskustelemaan ortopedin kanssa mahdollisesta leikkauksesta ja sen hyödyistä minun tapauksessani.

Ei kommentteja: