Perjantain istuntatunti

Keskiviikkona oli todella huono päivä, jonka kruunasi kiimaisen tamman metsästys ulkoa. Tunnin verran väistätin Dizzyä, kunnes se antoi periksi ja jäi paikalleen katselemaan minua. Pääsin siitä rapsuttelemaan ja lähdettiin sitten sisälle. Menin kuitenkin pitkästä aikaa ratsastamaan ja tuntui ettei mikään onnistu siinäkään.

Perjantaille olikin luvassa Päivin istuntatunti, jolle halusin mennä katsomaan mikä on vikana. Olin jo alkanut epäillä satulan epäsopivuutta ja ennen tuntia testatessa ilmenikin, että sen alle tarvitsee nyt enemmän vällyä kuin aiemmin. Tosiaan pienellä modauksella satula istui taas Dizzylle ja oman takapuolen alle mainiosti, eikä istuntatunnilla ollut suuria ongelmia.

Suurimmaksi ongelmakseni muodostui oikea käteni, tai sen toimimattomuus. Ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen tunto palasi olkavarteen kunnolla vasta puolen vuoden jälkeen ja kantositeessä kantelut ovat vaatineet omat veronsa. Oikean puolen hartialihakset ovat olleet niin jumissa ettei niissä ole edes tuntoa. Oikea kierros on vaikea eikä käsi meinaa totella käskyjä, vaikka se toimiikin nyt paremmin kuin kesällä. Yritin kyllä käyttää kättä oikeassa kierroksessa reilummin, mutta samaan aikaan hartiaseutu tuntui olevan liekeissä.

Ravissa hevonen ja oma kroppa on alkanut jo toimia, mutta laukka on edelleen todella haastavaa. Dizzy ei viime aikoina (ilmeisesti levähtävän satulan takia) ole oikein laukkoja nostellut, joten nyt se oli ihan intopinkeänä helpompaan eli vasempaan kierrokseen laukatessa. Pari kertaa nousi väärä laukka ja nostettiin sitten siihen asti, että saatiin vielä oikea laukka tulemaan. Yritetään nyt keskittyä aina lopettamaan onnistumiseen, ettei tarvitsisi aina ottaa niin paljon takapakkia kun D väsähtää helposti huomaamatta.

Totesin perjantaina, että olen pari vuotta työstänyt pelkästään sitä, että laukka saataisiin nousemaan ja laukattu on alkuun aika pitkälti vain maastossa, hiittisuoralla ja raviradalla. Kunnollista työskentelyä laukassa ei siis ole vielä alkuunkaan voinut tehdä, joten laukkaaminen on minullekkin vielä hankalaa. Onhan laukkajuttuihin käytetty aika niin pieni murto-osa kaikesta siitä mitä Dizzyn kanssa ollaan muuten tehty.

Tässä kuitenkin pätkiä perjantailta. Oli hieman hankalaa koota yhtenäinen video, sillä piti yrittää saada leikattua kaikki muut kentällä olleet henkilöt pois. Tässä linkki videoon, jos ei toimi tuossa allaolevassa akkunassa :)