Murheenkryyni

Alkusyksystä meillä meni kivasti, käytiin koulutunneilla ja maastossa - tuntui että sain vihdoin langan päästä kiinni, hevonenkin liikkui välillä jo aika mukavan tuntuisesti. Satula alkoi vähän kiertää oikealle ja toppautin sen, kun toppaaminen oli edessä kuitenkin loppuvuodesta. Toppaukset uusittiin kokonaan, mutta ongelma ei poistunut. Taas säädettiin satulaa, mutta satula alkoi oikein valua oikealle. Laukkakin alkoi olla melkoista sotkottamista, mutta ajattelin sen johtuvan epäsopivasta satulasta. Siinä vaiheessa tunsin selkään, ettei Dizzy käytä oikeaa puoltaan samalla tavoin kuin vasenta ja liinassa ympyrällä se oli selkeästi epäpuhdas takaa. Samoihin aikoihin luin tuoreimmasta Hippos-lehdestä, yhden ontumisen merkin olevan satulan valuminen sivulle. Ei muuta kuin klinikka-aikaa varaamaan.

Päästiin klinikalle muutaman päivän varotusajalla nelisen viikkoa sitten. Kintereistä otettiin röntgenkuvat ja takapolvet ultrattiin. Molemmissa oli havaittavissa nestettä ja tulehdusta, joten piikitettiin molemmat nivelet. Syynä oli kuulemma rasitus. Noh, ehkä vähän olen sitä rasitusta ihmetellyt, kun mielestäni en mitenkään erityisen paljon ole sitä rasittanut. Ehkä oikea syy jääkin ikuiseksi mysteeriksi. Samalla rokotettiin ja kurkattiin suuhun, jossa ei hämmästyksekseni piikkejä ollutkaan.

Kotiin matkattiin ohjeena seuraavana päivänä tarhaan, 2 viikkoa kävelyä maasta tai selästä käsin ja sitten takaisin normaaliin liikutukseen. Käyntitreenit sujuivat tosi hyvin ja pari viikkoa sitten saatiin jo alkaa kokeilla ravia. Ensimmäisellä kerralla ravasin pitkien alkukäyntien jälkeen vain hetken molempiin suuntiin ja D tuntui ihan hyvältä. Toisella kertaa se oli takaa niin epäpuhdas että ihan itketti. Juoksutin vielä liinassa varmistukseksi ja seuraavana päivänä soitin taas klinikalle jatko-ohjeita varten. Kuulemma kolmannella viikolla piikityksen jälkeen hevoset ovat usein kaikista huonoimpia ja neuvottiin olemaan kärsivällinen ja liikuttamaan epäpuhtaudesta huolimatta.

Jostain syystä olin silti vakuuttunut siitä, että vikaa on muuallakin. Dizzy oli taas koko ajan vuodenaikaan nähden erittäin ärhäkässä kiimassa ja tosi äkäisen oloinen, erityisesti muita hevosia nähdessä se luimisti välittömästi. Muutenkin se oli jotenkin omituisen tuntuinen. Vähän tutkittuani ja kyseltyäni sain viime viikolle sattumalta kiropraktikon käymään nopealla aikataululla. Kävin pikaisesti huuhtelemassa jalat ennen liikkeiden katsomista ja kuinka ollakkaan, liinan päässä hevonen ontuikin jo kolmea jalkaa. Lähempää tarkastelemalla oikeasta etusesta löytyi ilmeisesti hokin reikä, joka menin ruununrajasta kavion läpi, ja vieläpä aika syvälle. Jalassa tuntui pulssi ja se oli vielä lämminkin. Mentiin kuitenkin ensin hoitamaan kiropraktiset hommat.

Olihan siinä sitten vikaa. Ja kuulemma ihan aiheesta soitinkin. Suurimmat ongelmat olivat lannerangan sekä rintarangan sivuttaisuuntaisessa liikkuvuudessa, Toiseen suuntaan liikkui, mutta toiseen taas ei juurikaan, kierossa koko akka. Lisäksi oikeanpuoleinen pitkä selkälihas oli ihan juntturassa ja niskassakin oli liikkuvuuden kanssa sanomista. Ryhti oli lysähtänyt ja selkä notkolla. Jos jotain hyvää, niin sään alue oli kuulemma paremmassa kunnossa kuin yleensä hevosilla. Hoidettaessa D lähti kyllä pehmenemään hyvin, mutta vaatii todennäköisesti vielä ainakin toisen käsittelykerran. Selkärangassa saattaa mahdollisesti olla lievää skolioosia, eli ranka kiertää hieman oikealle. Tällä kertaa kuntoutusohjeena oli ensin viikko juoksutusta apuohjien kera liinassa eteen alas ja sitten vasta ratsaille, sillä selkä tulisi saada ensin liikkumaan. Myös selkäjumppaa tehdään maastakäsin, eli mahan alta painamalla saadaan hevonen käyttämään vatsalihaksiaan ja nostamaan selkälihaksia. Liekö näillä löydöksillä osaa takajalkojen rasitukseen ja toisinkin päin, tuntuu olevan varsinainen noidankehä.

Seuraavana päivänä jatkettiin eläinlääkärikäynnillä kun laitettiin tehosterokotus ja vilkaistiin samalla sitä hokinreikää. Olin laittanut yöksi kaviohauteen ja eläinlääkäri kokeili pihdeillä aristaako vaiko eikö. Paisetta siihen ei kuitenkaan näillä näkymin ole tullut. Käytiin tiellä vähän juoksemassa ja taivuttamassa ja katsomassa taas liikkeet. Takajalat olivat huomattavasti paremmat kuin aiemmin klinikalla ja D ei enää ontunut etustakaan. Eläinlääkäri nauroi harjottelijan kanssa Dizzyn esittämiä kevätjuhlaliikkeitä. Kävellä eli olisi malttanut ja ravissa tossu nousi lennokkaasti, välillä piti vinkua ja yrittää keulimistakin, oli kuulemma paljon nuoremman hevosen oloinen. Seuraavana päivänä kokeilinkin jo juoksutusta, kuulemma oli parempi ensin katsoa vain ns. toisella silmällä, sillä liikkeet saattaisivat olla alkuun vähän kankeat.

Itse tein, ja sen kyllä huomaa

Tympääntynyt tohvelisankari

Viikonlopun aikana juoksuttaessa Dizzy olikin jo tosi hyvä, ottaen huomioon sen että se joutui tapaturmansa ja kurakelien vuoksi seisomaan yötä päivää karsinassa. Ehdin jo vähän hurrata kunnes sitten eilen taas juoksutin ja se könkkäsikin sillä etujalalla huomattavasti.Kavio oli kylmäyksen jälkeen aavistuksen lämmin ja alaosasta turvottelikin hieman, Aamulla sitten taas soittoa klinikalle ja tänään iltapäivästä antibioottien hakua. Nyt ollaan taas toistaiseksi saikulla. Penisilliiniä täytyy pistää viiden päivän kuuri lihakseen ja karsinalepoa taas luvassa, juuri kun tuli mukavat kuivat pakkaskelit.

Piikkiä poikineen

Jospa tämä tästä. Alkaa hieman huumorintaju loppumaan kun vuodesta ei voi laskea kovin pitkää aikaa, jolloin Dizzy olisi ollut hyvässä kunnossa. Lohduttaudutaan sillä ajatuksella, että aina on ollut eri vaiva! Puhelinkin hajosi jo joku aika sitten, joten saatte nyt tyytyä kavereiden puhelimilla otettuihin kuviin sekä huonolaatuisiin tablettikuviin. Ainiin ja joo, kaupan päällisiksi kengittäjän viime kerralla vuollessa kavioita turskahti esiin sädemätä. Se on nyt ahkeralla hoidolla onneksi pysynyt kurakeleistä huolimatta kurissa ja toivottavasti ei siitä enää enempää leviäkään.

Martokavio paistaa

3v yhdessä pellavanaaman kanssa!