Huokaus.

Kyllä riemu ratkesi sunnuntaina kun katselin pihalla kun tallin oria haettiin tarhasta sisälle. Dizzy-poni se siellä täpinöissään esitti villiä soidintanssiaan, kipitti tarhan aidan viertä, lirutteli pissaa häntä törröllään ja tuijotti haltioituneena niin komiaa oripoikaa! Minulla vaan hampaita kiristi ja ketutti kun mieleen palasi se eläinklinikkareissu, jonka niin piti onnistua. Päätin nyt sitten luovuttaa tämän kiima-asian suhteen. Ei ole järkeä, mielenkiintoa eikä rahaa alkaa kokeilla kaikenmaailman hömpänpömppäkeinoja sen kiiman lievittämiseksi. Tästä lähtien mennään tämän asian ja hevosen ehdoilla. Jos on kökkö päivä niin sitten on kökkö päivä, jos on liian kahjo hevonen ratsastukseen niin ei sitten ole pakko ratsastaa. En oo niitä kuuliakaan kyllä nähnyt. Jaska reissu mutta tulipahan tehtyä. Naurattaa vaan eläinlääkärin kommentti siitä, ettei syksyllä ole kunnon kiimoja.

Oi sinä ihana mies, tule tänne niin pussaillaan

Voi olla että varsan pyöräyttäminen kääntäisi kiimakierron oikeaan rytmiin, mutta myöskään siihen hommaan en juuri nyt halua ryhtyä. Muutaman vuoden päästä asia voi olla ehkä ajankohtainenkin. Eilen katselin taas mitä Dizzy puuhaa tarhassa. No siellä se taas tuijotti oria ja kun ori siirtyi taas tarhasta talliin, hyppi ponski kahdella jalalla kauhoen ilmaa etujaloilla, hyppi tasajalkaa, kaahasi ympäri tarhaa ja viskoi päätä. Hullu akka.

Parasta tässä viikossahan ehdottomasti on se, että lunta on maassa sen verran, etten kesäkengillä uskalla lähteä ratsastamaan. Aina poni jotain riekkuu ratsastaessa niin en viitsi ottaa sitä riskiä että jänteet pamahtaa ja reidet ratkeaa, kaatumisesta puhumattakaan. Tänään oli siis 5. päivä ilman liikutusta. Joka päivä olen tallihommat käynyt tekemässä, ja lopuksi ottanut ponin sisälle harjattavaksi ja rapsuteltavaksi. Onneksi se sentään siitä tykkää ja käyttäytyy asiallisesti. Kengittäjä tulee laittamaan talvikengät vasta maanantaina, mutta ilmeisesti loppuviikoksi on luvattu vesisadetta, joten varmaan päästään jo ennen sitä jotakin tekemään.

Tänään tehtiin porkkanavenytyksiä, ensin turpa oikeaa kylkeä kohti, sitten vasempaan ja vielä muutama kerta pää alas etujalkojen väliin. Vasemmalle kurottaminen olikin vähän hankalampaa, varmaan joku nikamalukkokin aukesi rusahduksesta päätellen. Alkuun ei taas meinannut tulla mitään, kun sen porkkanan palasen olisi vaan halunnut heti. Tarhaan kun vein takaisin ja lähdin kotiin niin näin Dizzyn vielä tonkivan turvallaan kainaloita, varmaan mietti että mistä niitä porkkanoita oikein sikiää.

PS. Pakko kertoa miten hienon hankinnan tein! Onhan se toki vähän mauton, mutta juuri se tekeekin siitä niin hienon ;) Pollenpotkussa Mikko ystävällisesti teki :b

Loppuun vielä kuva maailman suloisimmista kissavelloksista <3